lauantai 29. maaliskuuta 2014

Ekat ulkotreenit pt:n kaa 27.9.2012

Pari viikkoa olin taas ulkoillut ja käynyt salilla tyttären kanssa. Fysioterapia jatkui niska-hartiavaivojen kanssa myös.

Sitten olikin pt:n kanssa ekat ulkotreenit. Tyttäreltä olin saanut hieman vinkkiä, että minkälaisia hänen treenit oli ollu ja osasin siis odottaa, että mummulla hiki virtaa tän tunnin jälkeen.

Lahessa ku ollaan, ni mihin päin vaan kävelee niin mäki on vastassa. Ja urheilukeskuksen lähellä kun oltiin niin Salpausselän harjut ja siis Salppurin kisalatujen pohjat olivat suuntana. Tämä reissu on kyllä paremmin painunut mieleeni, ku ekat salitreenit, koska tätä rapakuntoisen mummun läähätystä ja puuskutusta on monta kertaa myöhemmin pt:n kaa naurettu. Oli se vaan nolon vaikeeta se ekan mäen nouseminen. Voi tuska.

Suuren hyppyrimäen juurelta aloitettin ja ensin käveltiin katsomon portaat ylös, siitä sitten suurmäen juurelle mäki ja toinen mäki, ja just ku meinasin että nyt suunta on vain alas päin, niin ei kun vielä yksi mäki. Ja henki ei kyllä kulkenut sitten mitenkään. Eikä mäki suinkaan mennyt ylös yhden eikä kahden pysähdyksen taktiikalla, vaan ties kuinka monen. Ja kyllä hiki tosiaan virtasi, ja heikotti. Olin varautunut ja vettä oli onneksi mukana. Sitä tarvittiin. Matka jatkui vielä metsässäkin mäkiä ylös ja alas. Ja ihan kiva katella ku pt melkein hyppien meni vierellä mäkiä, eikä hengästynyt yhtään vaikka puhui melkein koko ajan. Kyseli mokoma kaikkee, vaikka tuskin pysyin tajuissani. Piti keskittyä hengittämiseen eikä puhumisesta tullut mitään.

Ajattelin tässä vaiheessa, että kaikkeen sitä itsensä laittaakin. Ja että kyllä tää mummu nyt laitetaan parempaan kuntoon ihan oikeesti. Tästä ei enää paluuta ole. Nyt sain kyllä draivin päälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii