torstai 27. maaliskuuta 2014

Eteenpäin mennää vai mennääkö?

Olin tuolloin - elokuu 2012 - yrittäjänä vielä, ja työ tuntui välin aika stressaavalta. Pt:n ohje stressin poistoon oli kävelylenkit ja pyöräily eli ylipäätään kevyt ulkoilu/hapetus jollain lailla. Mutta välillä tuntui, ettei jaksanut lähteä. Salilla koetin käydä kun ehdin ja tytär onneksi oli houkuttelemassa mukaan. Yksin ei niinkään olisi tullut lähdettyä.

Kipeän käsivarren ja olkapään kanssa - toimistotyöläisen peruskrempat siis - menin työterveyslääkärille ja sieltä sain lähetteen fysioterapeutille. Kävin muutaman kerran jumpassa/hieronnassa siellä ja sain kotiinkin jumppa- ja venyttelyohjeita. Nämä ovat jatkuvassa käytössä nytkin. Yrittäjänä pystyin jaksottamaan päiväni melko pitkälti itse ja siihen oli saatava mahtumaan venyttelyt myös.

Mielestäni liikuin jo hieman enemmän ja olin nimenomaan lisännyt hyötyliikuntaa. Työhuoneeni sijaitsi neljännessä kerroksessa, joten hissin käyttö jäi aika usein pois ja työmatkakaan ei ollut pitkä, joten senkin kävelin - edes toiseen suuntaan - kun vaan ehdin eikä ollut paljoa kannettavaa mukana. En käynyt ulkona syömässä - muuta kun silloin kun asiakkaita kestitsin - joten ruokavaliossa oli helppo pysyä.

Mutta kuitenkin tuntui siltä, että kaipasin järeämpää ja nopeampaa muutosta eli nyt-kaikki-heti -tyyliin. Pt muistutteli, että ylimääräinen paino ei ole tullut yhdessä yössä eikä kunto huonontunut myöskään sormia napsauttamalla, joten eivät ne sillee tule takaisinkaan. Nyt siis piti opetella kärsivällisyyttäkin. Ja mitähän vielä? Liikunnan riemua en ollut tässä vaiheessa edes nähnyt, saati sitten kokenut. Kyllä kaikki vielä tuntu yhtä yäkille ku koulussaki liikuntatunneilla. Mutta päätetty mikä päätetty, näillä mennää.

Siinä vaiheessa kun tein kuntosalilleni Lahden Foreverille kahden vuoden sopimuksen, jollain tasolla tiedostin sen, että kyllä tässä varmaan aikaa kuluu. Mutta todellisuus kun iskikin naamalle, että tässä ihan aikuisten oikeesti menee aikaa ja sohvaperunasta ei tuu yhdessä päivässä huippu-urheilijaa, ni se kyllä masensi hetkeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii