sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Himmailua lääkärin määräyksestä

Syyskuussa tapahtuikin sitten käännekohta muutosprojektissa. Tähän saakka pt oli muistuttanut minua jokaisen treenimuutoksen kohdalla, että kroppaa tulee kuunnella miten se reagoi uuteen tilanteeseen. Mieheni ja muutkin läheiset muistuttivat, että tulisi levätä tarpeeksi treenien välillä ja antaa kropan palautua hyvin. Näihin ohjeisiin suhtauduin vaan että "joo joo" ja että "niinhä mä teenki". Vaan en tehnytkään ihan oikeesti, ehkä.

Seurauksena kovista treeneistä, vähäisestä levosta ja huonosta lihashuollosta oli se, että kroppa sanoikin sitten kovan sanan STOP. Ensimmäinen huolestuja - siis kunnolla huolestuikin - oli pt. Kävelin silloin pt-treeneihin salille ja olin laittanut jo kotona sykemittarin - niin sellaisenkin olin hankkinut - päälleni ja kun pt huomasi sykelukemani näytöltä (yli 140) niin ihmetteli sitä ääneen. Se ei saisi olla noin korkealla, kun vielä ei oltu mitään treeniä edes aloitettu. Treenin aikana pt katsoi näyttöä moneen kertaan eikä syke laskenut missään vaiheessa alle 130. Treeniä ei vedetty suinkaan kovaksi missään vaiheessa, mutta syke pysyi ylhäällä kuitenkin. Itse selittelin asiaa sillä, että olin kävellyt salille ja että olin vähän väsynyt siitä, ja kun se selitys ei mennyt läpi niin varmaankin jännitin vaan niin paljo, mutta kun sekään ei nosta sykettä noin paljoa. Itsekin aloin huolestua asiasta.

Sain kotiläksyksi mitata sykettä kotona levossa ja pienessä rasituksessakin. Ja kotona sykkeet olivat ihan hyvät, nousivat rasituksessa normaalisti ja laskivat leposykkeelle ihan kuten tavallisesti. Raportoin tästä pt:lle sähköpostitse parin päivän päästä. Kovat treenit olivat toistaiseksi poistettava. Ihmettelin vieläkin asiaa ja melkein turhauduin tilanteesta. Olo oli kyllä tässä vaiheessa jo vähän huono ja sellainen kuin olisi tulossa flunssa.

Pt oli kysynyt - tietysti mainitsematta nimeäni - eräältä lääkäriltä asiaa ja sai ohjeeksi että sykkeen käyttäytymistä tulisi tutkia paremmin ekg-tutkimuksella ja mahdollisesti muitakin testejä olisi hyvä tehdä. Vielä tässäkin vaiheessa vähättelin itse asiaa, ja halusin tehdä kovempaa treeniä ja kävinkin salilla.

Seurauksena tästä oli se, että nimipäivälahjakseni 7.10. istuin päivystyksessä Lahden kaupunginsairaalassa ja odotin pääsyä ekg-tutkimukseen. Olin edellisenä yönä saanut rytmihäiriöitä, jotka herättivät, ja aamullakin tuntui vielä ilkeitä muljahduksia. Soitin neuvontaan, josta annettiin ohje mennä päivystykseen lisätutkimuksiin pian.

Ekg-käyrä ei näyttänyt mitään hälyyttävää ja verenpaine oli - varmaankin huolestumisesta ja epätietoisuudesta - vain vähän kohollaan. Verenpainetta olisi hyvä kuitenkin seurata, oli ohje. Mutta entäpä rytmihäiriöt ja muljahdukset? Mistä ne tulivat?

Lääkäri haastatteli, ja kerroin laihdutuksesta ja treeneistä. Hän nosti olematonta hattuaan ja onnitteli saavutuksistani. Varovasti lääkäri kyseenalaisti, että enhän vaan ole treenannut liikaa ja että minulla olisi mahdollisesti ylikuntotila. Hän määräsi muutaman lisätutkimuksen - mm. kilpirauhaskokeet - ja käski sananmukaisesti himmailemaan muutaman viikon ajan.

Olo huononi vielä tästä - jotenkin oli aivan voimaton olo - ja lopulta en vähään aikaan oikeastaan jaksanut kevyttä kävelyä kummempaa. Lisätutkimuksissakaan ei löytynyt mitään hälyttävää. Jäi vähän mysteeriksi koko juttu, että oliko ylikuntotila vai jokin muu, mutta toiste en haluaisi samaa kokea. Takaraivoon jäi kuitenkin kysymysmerkki, että mitä tämä oikein oli. Kaikenkaikkiaan koko himmailuajaksi tuli parikin kuukautta, ennen kuin sain treenit taas normaaliksi. Ja nyt kyllä osasin paremmin kuunnella kroppaakin ja että milloin se pyytää lepohetkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii