sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Päätös

Oli synkkä ja myrskyinen yö ... no ei vaineskaa. Ei aloiteta sentään noin synkästi.

Olin saanut 2009 työterveyden tutkimuksista tuloksena sen, että leikatun polveni sisällä muhi "pommi" eli sieltä löytyi kulumaa. Mitä? Siis 49-vuotiaana kulumaa polvessa! Apuva! Painoa tulisi saada polven päältä pois - ja vielä reilusti - ja lihakset kuntoon tukemaan polvea. Lisäksi olen sairastanut kaksi syöpää, jotka olen selättänyt. Nämäkin ovat ottaneet veronsa ja kunto - siis se vähäinenkin - on rapissut pois. Toimistotyöläisenä paikoillaan istuminen on tuonut kyllä hyvät istumalihakset - joo ei oikeita lihaksia siis vaan tosi leveän ahterin - huonon ryhdin ja tukossa olevat hartiat ja useita pääkipuja ja huimauksia. Kaikkee pikkasta korjattavaa siis.

Tyttäreni oli aloittanut - huonosta esimerkistäni huolimatta - kuntoilun ja oli saanut laihdutettua itseään ja voin sanoa että voi tosi paljon paremmin. Oli kesäkuu 2012, kun tytär otti puheeksi, että voisin lähteä myös mukaan ja aloittaa kuntoilun. No katotaa ny, oli vissii kommenttini ensin. Ajatus jäi kuitenkin mieleeni. Tytär oli treenannut personal trainerin ohjeiden mukaan, saanut ravinto-ohjeita ja vielä siellä salilla tehtiin jotain mittauksiakin edistymisestä. Tytär teki uuden houkutteluyrityksen ja sai minut lupaamaan, että tulen mukaan kerran katsomaan paikkoja ja tapaamaan pt:n. Noh jos sitten kesäloman jälkeen.

Kesäloma meni ja tytär piti päänsä, eli vei minut mukanaan salille tutustumaan. Olin sopinut esittelyn, paikat ja palvelut esiteltiin ja tapasin pt:n kanssa. Ja yhtäkkiä minulla olikin - siis ihan pakottamatta - kahden vuoden kuntoklubijäsenyys paperilla ja eka tapaaminen pt:n kanssa sovittuna.

Tästä se siis alkoi elokuussa 2012. En ole päätöstäni katunut kertaakaan ja voin sanoa, että kyllä kannatti kuunnella lasta. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii