keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Tarkennuksia kirjoituksiin

Luin eilen itse tähän saakka tuottamani höpötykset tässä blogissa ja tulin siihen tulokseen, että tarkennan muutamaa kohtaa tässä.

Ensinkin tuo blogin nimessä oleva nimi Pii. Sen lempinimen olen saanut jo vuoden vanhana. Äitini kertomana juttu meni suunnilleen näin: olimme mökillä - se oli saaressa - ja olin oppinut kävelemään, mutta kävely oli vielä suht huteraa. Mökin piha oli rantaan viettävä ja kun askel ei silloin vielä ollut kovin vakaa, niin alamäki järveen päin alkoi laittaa tossua toisen eteen aika rivakkaa vauhtia. Äitini oli nähnyt tämän ja säikähti, koska näki minun menevän vettä kohden. Äiti oli huutanut nimeäni, mutta hädissään sai suustaan ulos vain Piiiiiiiiiiiiii kun olin jo samaan aikaan mulahtanut rantaveteen naamalleni. Joku lähellä ollut - luultavasti tätini - oli nostanut minut samantien ylös vedestä. Tilanteessa oli tuumattu kuulemma, että nimeni olisi pitänyt olla lyhyempi, että sen ehtii huutaa kokonaan ja siitä lähtien olen ollut - joissain porukoissa ainakin - Pii.

Blogini on siis suunnattu 50+ ihmisille - mutta kaikkihan tätä saa lukea - ja tässä muutokseni aloitusajankohdassa olin 52-vuotias. Toki joku tarkka laskija oli sen jo laskenutkin.

Kuntosalin valinnasta sen verran, että tyttären mukanahan minä vaan sinne astelin. Ei ollut mitään mihin verrata, enkä oikein silloin tiennyt mitä edes vertailisin ja mihin asioihin kiinnittäisin huomiota. Olin samoissa tiloissa käynyt aiemminkin, mutta silloin pelaamassa kössiä (=squash) - tai voiko sitä pelaamiseksi sanoa, tais olla sellasta sähläämistä ja lätkimistä vaan. Tytär suositteli ja luotin hänen arvosteluunsa. Ja nyt, kun olen käynyt muillakin saleilla - vertailun vuoksi ja tilanteen ollessa sellainen ettei omalle salille ole päässyt, esimerkiksi matkoilla - en haluakaan vaihtaa. Tilat eivät ole kovin laajat, mutta minulle aivan riittävät ja hyvät. Sijainti ei talvisaikaan ole minulle autottomalle paras mahdollinen, mutta se on pieni haitta. Ulkoilumaastotkin ovat vieressä - ja niiden hyödyntäminen pt-treeneissä tuleekin minulle seuraavien kuukausien aikana tutuksi. Tässä vaiheessa siitä ei ollut vielä hajuakaan.

PT = personal trainer eli omavalmentaja/henkilökohtainen valmentaja eli tapaamiset kahden kesken (vrt ryhmätunnit). Tapaamiset ovat tunnin mittaisia ja niihin sisältyy yleensä kehonkoostumusmittaus (tarvittaessa, alkuun tiheämmin), treenit, keskustelua - jos on joku asia jäänyt esimerkiksi edelliseltä kerralta mietityttämään - ja sitten eväät taas mukaan niin, että pärjää yksin seuraavaan tapaamiseen. Sähköpostilla voi akuuttia asiaakin joskus tiedustella.

Pt:n valintaan pätee aika sama kuin salinkin valintaan. Tyttäreni saama pt-apu oli vakuuttanut minutkin ja koulutus sekä urheilutausta olivat hyvät, joten siinä perusteet valintaani. Niin ja -miten sen nyt nätisti sanois - kuulemma oli hyväntuulinen mutta napakka valmentaja. Ja kyllä tän mummun kanssa napakkuutta tarvitaankin - ajattelin - koska vielä tässä vaiheessa piti olla joku, kuka todellakin käskee liikkumaan ja valvoo että se tulee tehtyä eli kontrolloi mittauksilla ja keskustelulla asiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii