sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Taustaa

Tulin just salilta - joo kello on vasta 7:51 sunnuntaiaamuna - ja vedän palauttavaa aamupalaa eli rahkaa, jossa on seassa vähän vadelmia ja mansikoita, yksi pieni omena ja ruokalusikallinen omatekemää mysliä, lisäksi vettä ja kahvia.

Mutta otetaanpa vähän pakkia. Miten tähän on tultu? Siis moni minua paremmin tunteva tietää - tai nyt vois jo sanoa että tiesi - että olen liikunnan vieroksuja ja kaikenlainen hikoilu on yäk. Painoa on ollut liikaa aina tuolta 16-kesäsestä alkaen. Mollasin vaa geenejä ja sitä että lihon heti ku katonki herkkuihin päin. Ni mitä väliä sitte. Ollaan reilusti sitte ylipainoinen ja antaa toisten rehkiä ja hikoilla.

Koulun liikuntatunnit olivat yäk. Ainoat lajit, joista edes hitusen pidin oli koripallo ja keilaaminen. Miksikö? No varmaanki siksi, kun niissä pitää pallolle laskea mielessään liikerata tarkasti ja minulla on jonkin asteen matemaattista taipumusta. Niin ainaki muutamat testit väittää. Liikuntatuntien suhteen oli kaikki tekosyyt kyllä käytössä, ettei vaan tarttis tehrä mitää. Ja se, että liikunta arvosteltiin numerolla todistukseen - noh taitaa olla painokelvotonta sanoa suoraan - oli kyllä epäreilua. En jaksanut juosta tarpeeksi lujaa tai pitkää matkaa, en jaksanut hypätä tarpeeksi pitkälle enkä jaksanut muutakaan. Todistuksessa komeili siis tässä kohden aina 6 tai 7 ihan vaan siitä syystä, että olin paikalla ja edes vähän yritin. Muut numerot olivat siellä 8 paikkeilla - mitä nyt laulukin tais kyllä olla 7 - ja tällaiset seiskat laskivat tietysti harmittavasti keskiarvoa alaspäin.

Vuonna 1975 satutin polveni siihen kuntoon, että se piti leikata ja siitä alkoi alamäki vieläkin jyrkempänä. Painoa tuli lisää, kun liikkuminen kipeän polven kanssa ei onnistunut. Ja jeee, uusi tekosyy - ja hyvä sellainen, ainakin minun mielestäni - oli saatu olla tekemättä yhtään mitään liikuntatunneilla tai muutenkaan.

Pyöräily oli oikeastaan ainoa liikuntamuoto, mikä on ollut kautta koko elämäni mieluisaa. Murkkuna kavereiden kaa pyöräilimme ympäri kaupunkia, ja myöhemmin kesätöihinkin pääsi hyvin pyörällä satoi tai paistoi. Ei kulunut pienet kesätyötienistit bussimaksuihin. Nytkin odotan jäiden sulamista, jotta voin ottaa pyörän alleni ja liikkua vailla bussiaikatauluja tai olla riippumaton toisten kyydeistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii