tiistai 22. huhtikuuta 2014

Blogi 1kk nuori

No nii ... kuukauden ajan olen nyt pitänyt tätä elämänmuutosblogiani ja voisinkin kirjoittaa tänään vähän yleisiä fiiliksiä ja pohdintaa.

Palaan ajatuksissani tuonne elokuuhun 2012 ja elämänmuutokseni alkuun. Olin silloin reilusti ylipainoinen (91,8kg/165cm), huonokuntoinen ja mielialakaan ei aina ollut hyvä. Päivät menivät yrityksen pyörittämisessä ja stressissä. Nukkuminen oli melkoisen kehnoa, kun pää prosessoi työasioita yötkin. Lastenlasten kanssa ei jaksanut tehdä oikeastaan mitään väsymättä enemmän kuin laki sallis. Söin mitä kaapissa sattui olemaan ja mitä teki mieli, ajattelematta mitään ravintoarvoja tai kaloreita tai ylipäätään oliko syötävässä mitään hyvää minulle siihen tilanteeseen. Yhteenvetona aiemmalle: suunnilleen kaikki oli pielessä.



Ja missäkö mennään nyt? Painoa on tippunut pois matkani varrella lähes 20kg (pikkasen puuttuu vielä), kunto on parantunut ja mieliala ... noh, se on parempi, kun ainakaan stressiä ei ole enää niin paljoa. Nukkuminen on parempaa, mutta oppimista tässä on vielä. Parannusta ovat saaneet aikaan illan rauhoittaminen liiallisista ärsykkeistä/virikkeistä (TV ja tietokone kiinni pariakin tuntia ennen nukkumaanmenoa) ja illan syömiset tulee minulla olla vitamiini- ja piristeköyhiä (ei siis paljoa hedelmiä/kasviksia eikä kahvia/teetä). Paino kun on pudonnut ja jaksaminen parantunut, niin päivä lastenlasten kanssa ei väsytä enää liikaa. Onhan ne pienet kyllä sellaisia energianimijöitä, että kyllähän siinä väsyy, mutta sillai terveesti. Kaappeihin ei enää edes osteta mitään epäterveellistä, joten kaikkea siellä olevaa voi syödä, ja nyt on jo oppinut laadun ja määrät melko hyvin tietämään että mikä on hyväksi.

Tuntuu siltä kun tuon itsekin näkee "paperilla", että tässähän on päästy jo aika pitkälle. Mutta ei vielä perille. Matkaa on lopullisiin tavoitteisiin ja taidan kyllä olla sellainen mummu, että kun yksi tavoite saavutetaan niin kaipaan jo uusia pari tilalle. Ja matka jatkuu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii