maanantai 28. huhtikuuta 2014

Minä vs viimeiset kilot

Nyt tarttisin hyvän tavan putsata korvien välin eli pääni. Siellä lymyää nyt sellanen "kilpailija" noille laihtumisen viimeisille kiloille - lopullisesta tavoitteesta puuttuu pari kolme.


Tiedän, että pitää kuluttaa enemmän kuin syö ja tiedän, että liian pienellä energiamäärällä ei laihdu ja tiedän vielä senkin, ettei asiaa auta jos rypistelee tunnin sata lasissa ja sen muun ajan päivästä istuu tässä tietokoneen äärellä - syke ku mulla on istuessa alle 60. Joo kaiken tämän tiedän kyllä.

Olen merkinnyt laskuriin kaiken mitä syön ja sen mukaan saan tarvittavat proteiinit, hiilihydraatit - ei niitä nopeita pullamössöjä - ja rasvat sekä riittävästi kuituja. Veden juominen ... Niin se on edelleenkin haasteellista. Voisikohan se nyt siitä johtua etten juo tarpeeksi? Varmaankin se on yhtenä huonona asiana tässä kamppailussa. Haenkin tähän vesilasin kaveriksi ja hörpin siitä samalla kun kirjoitan.

Niin ja lihaksia ... onkohan niitä tullut sen verran että vaaka ei näytä muutosta? Mutta läskiä olis kuitenkin palanut? Sen saan tietää varmaksi seuraavassa kehonkoostumusmittauksessa. Mutta epäilen, että olisko tällä treenaamisella vielä lihasmassan määrässä muutosta.

Syksyn himmailun alla oli - ei varmaa mutta hyvin vahva epäily asiasta - hermostollinen ylikuormitus, ja sen myötä olen tullut vähän varovaiseksi liian treenaamisen suhteen. Nyt lepään tarpeeksi ja yöunikin on parempaa kuin aiemmin. Pientä stressiä saattaa olla, mutta tämä määrä on normaalia minulle.

Oli kyllä aiemmin pt:n kanssa puhe näistä viimeisistä kiloista, että en niitä kyttäisi vaa'asta. Treeniä vähän kovennettiin ja kiloja saa pudota tuo pari kolme jos ovat pudotakseen, ja että rasvan määrän pudotus olisi tarkeämpää. Mutta henkisellä puolella mulle olis ihan plussaa jos saisin nyt ton -20kg edes täyteen, ja sen vielä pidettyäkin poissa. Saisin - niin ainakin luulen - siitä taas uutta draivia treenaamiseen.


Toi otsikko tarkoittaa siis sitä, että tässä jumitusvaiheessa - että viimeiset kilot meinaa olla tiukassa - tulee marssiväsymystä herkästi ja niin minäkin tässä taistelen, etten heittäisi hanskoja tiskiin. Pt:kin tsemppasi etten nyt luovuttaisi viime metreillä ja katsoisin taaksepäin miten paljon olen jo saavuttanut enkä pistäisi sitä kaikkea romukoppaan. Yli 1½ vuoden työ menisi siinä.

Päätös siis on tässä ja nyt: juon vettä enemmän, koetan saada itseäni kovien treenien välilläkin aktiivisemmaksi ja pidän ruokavaliosta ja ruokailurytmistä kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii