maanantai 14. huhtikuuta 2014

Takapakkia edistymisessä

Eihän tää laihduttaminen - ja koko muutosprojekti - ole mennyt ku Strömsössä koko ajan. Pettymyksiä on tullut ja huonoja hetkiäkin, olen repsahtanut syömään liian energiapitoista ja epäterveellistä ruokaa tai stressi on tehnyt tepposet ja paino ei olekaan pudonnut vaan noussut tai pysynyt sitkeästi paikoillaan.

Tällaisessa tilanteessa kannattaa punnita tarkasti, että mitä tehdä. Vaihtoehtoja on kolme: jatkaa samaan malliin ja kärvistellä tai peräti heittää kirves kaivoon eli lopettaa kokonaan tai sitten se paras - ja ainoa järkevä vaihtoehto - ottaa itseään niskasta kiinni, miettiä missä on ongelman ydin ja korjata tilanne. Motivaatio voi olla hukassa ja tavoitteetkin hämärässä. Nämä kannattaa tehdä ensin itselle uudestaan selviksi ja lähteä taistoon vaikka vähän suivaantuneena tilanteeseen. Sillä olenkin ollut sitä mieltä, että tavoitteet tulee kirjoittaa ylös ja olla näkyvillä, jotta ne voi usein palauttaa mieleen.

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, huonoja päiviä tulee ja niiden pitää salliakin tulla joskus, jos vaan ei jää rypemään siihen olotilaan ja masikseen. Ja tiedän - helpommin sanottu ku tehty. Joku päivä tai parikin voivat olla tosi syvältä ja tällaisessa tilanteessa sitä kaipaa kuvainnollisesti jonkun potkimaan persuksiin tai huutamaan järkeä.

Syömisten kohdalla olen huomannut hyväksi sen, että parin viikon välein pidän vaikka vain muutaman päivän ajan ruokapäiväkirjaa, eli punnitsen kaikki mitä syön ja lasken kalorit ja ravintoarvot. Välillä tulee ylläreitä, joko niin että olen syönyt enemmän kuin luulin ja joskus myös niin että en olekaan syönyt tarpeeksi. Tämähän aiheuttaa myös laihtumisen hidastumista. Ja minun yksi kompastuskivi on - edelleen - tuo veden juominen. En vaan meinaa muistaa juoda tarpeeksi.

Liikkumisen suhteen kannatan myös liikuntasuoritusten kirjaamista, jotta ihan oikeasti näkee sen kulutuksen määrän, ettei arvioi sitä liian suureksi todellisuuteen verrattuna. Ja jos liikkeelle lähteminen ei tunnu houkuttelevalta, niin itse ainakin palautan mieleeni sen hyvän olon, mikä tulee treenin jälkeen, kun on huonosta fiiliksestä huolimatta lähtenyt ja tehnyt parhaansa.

Itselleni tuli tässä vuoden 2014 alkupuolella muutamiakin kertoja näitä hetkiä, että olin heittää hanskat tiskiin. Paino ei pudonnut tai jopa nousi. Motivaatio oli aivan hukassa. Tavoitteeseen painon suhteen - ja että pääsisin painonhallintavaiheeseen - ei olisi enää kovin pitkää matkaa, mutta se tuntuu nyt olevan aika hankalaa saavuttaa. Tarvitsen uusia haasteita ja koukuttavia treenejä. Tässä tulikin pt avukseni. Siitä seuraavassa lisää.

2 kommenttia:

  1. Minä en tätä nykyä voi edes kävelylenkkejä tehdä, koskee niin kovasti selkään. Odottelen kuntoutusta Iisalmeen 9.6. Zemppiä sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että saat kuntoutuksessa apuja akuuttiin tilanteeseen ja hyvät eväät kotiinkin jatkoa ajatellen. Ja kiitokset tsemppauksesta :)

      Poista

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii