sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Sateisen sunnuntain mietteitä

Nukuin tosi huonosti viime yön. Heräilin, kääntyilin ja olin vaa sellasessa kevyessä unessa. Kissatkin riehuivat yöllä. Syynä tähän voipi olla se, että pää työstää muuttoasioita nyt vähän liikaa.

Sovittiin eilen tyttären kanssa lähteä aamusta aikaisin salille, mutta kun herätyskelloni soi - kello 5 - oli kännykässä jo viesti tyttäreltä, että hänen lähtö ei onnistu. Hän oli myös valvonut yöllä. Laitoin takasin viestiä, että eipä onnistu minunkaan lähtöni ja että jatketaan vaan unia. Ja nukuinkin vielä pari tuntia.

Toisaalta, onhan tämä hääpäivämme että jospa sitä nyt ansaitusti vaikka pitäisikin treenivapaan päivän. Aamupalan jälkeen keitettiin mieheni kanssa hyvät kahvit ja traditionamme on ollut kautta vuosien - 34 vuotta on oltu naimisissa jo - että nautimme rommileivokset hääpäivänä. Niin teimme tänäkin vuonna. Parhaat leivokset leipoo Lahessa Sinuhe.


Vaikka tuumailin viikko sitten, että tekisin kovempaa treeniä himmailujen jälkeen, niin toisin kävi. Salillakin tuli viikolla käytyä vain kerran ja kestävyystreenitkin jäivät siihen yhteen 20 kilsan kuntopyöräilyyn. Nyt täytyisi vähän ryhdistäytyä ennen kuin menee liiaksi himmailun puolelle tämä oleminen.

Ruokailutkin ovat vähän riistäytyneet tuonne epäterveellisen puolelle. Pääosin olen pysynyt terveellisessä ruuassa, mutta vehnäleipää, suklaata ja jäätelöä on myös tullut syötyä. Huono yhdistelmä: liikkuminen vähentynyt ja huonot hiilarit lisääntyneet. Ei hyvä ei! Nyt täytyis saada - kuvainnollisesti - potku persuksiin, että pääsis takas siihen liikkumisen iloon ja terveelliseen ruokaan.

Yksi asia mitä odotan - tuossa vähän reilun kuukauden päästä toteutunee - on uusi harrastus. Kerron sitten lisää siitä myöhemmin. Lisää uusia harrastuksia - ei liikunnallisia - odotan syksyyn. Ja nyt muuton myötä nämä toteutuvatkin ehkä helpommin.



perjantai 27. kesäkuuta 2014

Muutoksia

Jos on elämäntapaa muutettu tässä parin vuoden ajan niin nyt muuttuu vielä asuntokin. Lahessa vaihdetaan vaan toiseen asuntoon, mihinkäs me täältä kotikaupungista lähdettäis. Asia varmistui pari päivää sitten ja olen aivan innoissani.

Piti käydä ihan metsässä lenkillä energiaa keräämässä äsken, kun tuntuu että ajatukset laukkaa tuhatta ja sataa. Pitää muistaa niin monta asiaa hoitaa ennen muuttoa. Aikaa on kuukauden verran. Mies jää onneksi juuri nyt lomalle, joten turhien tavaroiden poistaminen muuton alta onnistuu paremmin. On kaatopaikalle vietävää, myytävää ja pois annettavaa sekä kyllä täältä ihan roskiinkin joutaa jonkin verran. Uuteen paikkaan kun ei millään viitsisi viedä mitään huonokuntoista, mutta nyt tässä taloudellisessa tilanteessa taitaa olla pakko.
Nyt on jo pyykkitupa varattuna, kirppispöytä myös ja kaksi ylimääräistä pöytää olen jo saanut myytyäkin.

Ja mitä tämä kaikki tuo tullessaan? Paljon portaiden tallaamista - asutaan nyt siis hissittömässä talossa - ja tavaroiden roudaamista eli hyötyliikuntaa. Muita treenejä - esimerkiksi kuntosalilla - en aio kyllä unohtaa vaikka aika olisikin tiukalla. Aikaa täytyy vaan järjestää ja yritänkin käydä salilla edelleen 2-3 krt/vko. Muu liikkuminen voi kyllä jäädä tuohon hyötyliikuntaan.

Muutaman lepopäivän buukkaan jo nyt kalenteriin, jotta muuttostressi ei pääse pahaksi. Silloin nautitaan kesästä ja lomasta.


torstai 26. kesäkuuta 2014

Vihdoinkin sade lakkasi

Ihanaa kun pääsi ihan normaalisti aamusta pyörällä liikkeelle! Vähän ennen kuutta suuntasin etupyörän kohti kuntosalia. Liikkeellä ei montaa muuta ollutkaan. Pari matti-myöhäistä menossa kuuteen töihin kaahaili silmät ristissä - taisvat olla jo vähän myöhässä vauhdista päätellen. Kyllä tuolla liikenteessä saa pyöräilijä olla varovainen ihan mihin aikaan vaan.

Lokkien kirkuna tervehti satamassa. Aurinko paistoi. Mulla ei ollut mitään kiirettä. Ihana kesä! En silti jäänyt istuksimaan satamaan vaan poljin hiljakseen salia kohti.


Salille oli muutama muukin lähtenyt aamulla aikaisin. Silti sekaan mahtui ihan hyvin.

Vuorossa oli uudempi saliohjelma eli soutu, penkillenousut ja penkkipunnerrus käsipinoilla. Olin sen verran ajatuksissani, että ylätalja unohtui ihan kokonaan. Mutta eipä tuo haittaa. Teen sitä sitten seuraavalla kerralla.

Kuntopiiriaika parani taas. Aiempi aika oli 10,41 ja nyt tuli 10,12. Tähän olin tosi tyytyväinen. Ja mikähän siinä onkin, että kun tuntuu pahalta ni aika paranee ja kun tuntuu että nyt tais tulla ennätys ni tulee huonompi aika. Nytkin tuntui kolmannella kierroksella ihan kamalan takkuselta ja puuskutinkin aika paljon, ja silti aika parani.

Leuanveto ei mennyt yhtään sen paremmin kuin aiemminkaan. Tästä en kyllä tykännyt yhtään. Katotaan jos vaikka suivaantuisin ens kerraksi sen verran, että tekisin ylätaljaa vähän isommalla painopakalla. Ainakin kokeilen.

Söin vähän evästä pukkarissa ja sitten polkien kotia tankkaamaan lisää palauttavaa ravintoa. Nyt sitten suihkun raikkaana ja kahvia massussa on hyvä aloittaa päivä. Mitähän sitä tänään tekis? Voiskin vaikka heitellä tarpeetonta tavaraa pois ja kerätä kirppikselle myytävää. Tyttären kanssa laitetaan yhdessä myyntipöytä kuntoon lähiaikoina.

Eilen sain tietää, että pääsemme muuttamaan reilun kuukauden päästä uuteen asuntoon. Tilaa ei tule lisää, mutta olosuhteet paranee monesta kohden. Olen aivan innoissani. Monta asiaa on hoidettavana tässä muutaman viikon sisällä. Ja mikä parasta, liikuntamahdollisuudet tulevat lähemmäs. Salille voisi mennä vaikka joka päivä - no ei nyt sentään, mutta totta toinen puoli eli varmaan tulee käytyä nyt se kolme kertaa/viikko siellä.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Soijaa pukkaa pyöräillessä

Kun ulkona sataa sataa ropisee ni piti kaivaa kuntopyörä pölyn alta ja polkea sillä sitten. Ei voi keksiä mitään tekosyitä sään suhteen, kun omistaa tollasen laitteen kotona. Aina voi polkea, oli keli ulkona sitten millanen vaa.

Kalenterissa luki tälle päivälle kestävyystreeni ja sitä tuo polkeminen nyt oli. Ajoin 20,0 km vastuksella 2 aikaan 43,40. Aiemmin olen polkenut vastuksella 1 ja päätin kokeilla nyt seuraavaa. Pohkeet oli hiukka kipeät eilisestä rapputestistä ja salitreenistä vielä, mutta ihan hyvin pyöräily sujui. Ja ihan hyvän hikoilun sain aikaan.

Tässä sykemittarin lukemia:
kalorikulutus: 282
keskisyke: 129
huippusyke: 150.

Kierrokset oli alkuun 70-75 ja loppua kohden koetin pitää niitä yli 80 hetkittäin. Ja kuten olen aiemminkin huomannut, niin sen tässä on parin vuoden aikana oppinut, että vaikka tuntuu jo pahalta ja tekisi mieli lopettaa, niin ei anna periksi vaan jatkaa maaliin saakka.

Otin ylös väliaikojakin:
5km 11,26 (keskinopeus/km 2,25)
10km 22,29 (2,21)
15km 33,17 (2,18)
20km 43,40 (2,05).

Tulos oli juuri toivottua, eli paukkuja oli loppuun saakka ja kilometriaika parani koko ajan. Juuri tätä tavoittelinkin. Testi oli onnistunut ja tästä on hyvä seurata jatkossa kehitystä.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Vähän kaikkee

Juhannus tuli, oli ja meni. Oltiin miehen kanssa kaupungissa taas. Täällä oli niin ihanan hiljaista, kun kaikki lähtivät mökeille tai muutoin matkoille.

Kuten aiemmin suunnittelinkin, niin pidin treenaamisesta ja pelkän terveellisen syömisestä vähän vapaata. Tänään on vähän noita epäterveellisiä vielä jäljellä ja sitten huomenna takaisin ruotuun. Vatsa on kyllä ollut ihmeissään rasvaisista ja makeista ruuista, ja temppuillutkin kyllä. Kummasti sitä elimistö tottuu terveelliseen ruokaan, ja pienikin paluu vanhaan epäterveelliseen laittaa "koneiston" sekaisin.

Pari päivää meni ihan levon kannalta ja päätin sitten pitää myös tietokoneettomia päiviä. Kännykän kautta katsoin kyllä sähköpostit ja viestit, mutta itse isokone oli kiinni. Eikä ollut edes vaikeeta. Ei ollut vieroitusoireitakaan, kun tekemistä löytyi muutoinkin. Siivoilin kaappeja ja laatikoita. Tein löytöjä ja tavaroita meni aika paljon myös roskiin. Ihana tunne kun saa siistittyä paikkoja.

Tänään aamulla oli sunnuntaitreenin vuoro. Aloitin rapputestillä urheilukeskuksessa. Mies oli ajanottajana. Keli oli aika viileä - vain + 5°C - ja rappuihin tuulikin vähän, korvat meinas jäätyä. Mutta testin tulos oli hyvä. Aika parani edellisestä 15 sekuntia! Eikä tarvinnut pysähtyä kertaakaan. Nyt oli hyvä fiilis!


Treenin ulko-osuus olikin siinä ja siirryin kuntosaliin sisälle tekemään vanhan saliohjelman. Koska alkulämpöä oli tullut jo vähän rappusissa, niin pyöräilin vain kevyesti alkuun. Maastavedon alkusarjan tein 20kg:n tangolla ja leveällä jalka-asennolla. Sitten varsinaiset sarjat 2x6 tein 25 kilolla. Hmm? Kokeilisinkohan lisätä painoja? Okei. Viimeinen sarja menikin sitten 27,5 kilolla. Ja kun se meni suht kevyesti, niin otankin seuraavan kerran saman heti alusta.

Etukyykyt meni 7+7kg käsipainoilla ja sitten kuntopiirin välineet valmiiksi. Kuntopiiri meni minusta ihan kohtuullisesti, mutta aika ei parantunut.

Tällä kertaa teinkin leuanvetokokeilut viimeisenä ja kokeilin, että onko siinä perää että voimaharjoittelun jälkeen voisi mahdollisesti tulla parempi tulos. Noh, tänään tuo ei ainakaan onnistunut yhtään sen paremmin kuin aiemminkaan. Mutta ei hätää, ei mennyt huonomminkaan. Ens kerralla sitten jos paranisi ennätykset tässäkin kohdassa.

Treenin jälkeen kotiin suihkuun ja tankkaamaan energiaa, sillä pikkuprinsessat olivat tulossa muutamaksi tunniksi leikkimään. Kolmen talon rakentaminen ja purkaminen olikin aika rankkaa puuhaa, joten lisäenergia tuli ihan tarpeeseen. ;)

torstai 19. kesäkuuta 2014

Muutama ennätys

Vaikka meinasin, että tällä juhannusviikolla otan vähän löysemmin treenit, niin kuinkas kävikään. Olen siis kyllä levännyt enemmän ajallisesti - jos se nyt sitten vaikka laskettaisi kevennykseksi, jookosta joo? Liikkumisesta vaan on niin tullut jo tapa, että ei sitä meinaa osata olla treenaamatta. Ja kun löysästä treenistä ei tuu sitä samaa hyvää oloa ku rankemmasta. Minkäs sille voi.

Eilen tein kotitreeniä ja ajattelin, että otan vähän niinku tekniikkaharjoitteluna koko homman, kun kotona ei ole painoja. Kyykkyjä tein leveällä jalka-asennolla 3x10 ja saamallani vinkillä eli ylösnoustessa en päästä jalkoja ihan suoriksi, niin reisiin ja pakaroihin jää hyvä lihasjännitys koko liikkeen ajaksi. Joo, toimii.

Etunojapunnerruksissa olis vielä parantamisen varaa - aika paljonkin - ja sen tekniikkaa koetin kehittää eteenpäin. Joskin ei tainnut tulla edistystä. Tasoa vasten menee punnerruksia kyllä jo ihan helposti 3x10 - kaltevuuskulma ei oo vielä paljoakaan - mutta nyt täytyisi saada homma astetta vaikeammaksi.

Lankkua tein - jalat suorina ja tuki kyynärpäillä - ja tavoitteena oli aika 1 minuuttia, mutta tuli vain 42 sekuntia. Joskin aika parani huimasti edellisestä. Olin ihan tyytyväinen tähän kehitykseen. Tästä on hyvä jatkaa.

kuva täältä

Lopuksi tein vielä keskivartalon liikkeen eli kahvakuulan - 6kg - kiertoa istuallaan puolelta toiselle ja asento on pieni noja taakse, toistoja 3x15.

Tänään kävin sitten kuntosalilla tekemässä kunnon treenin. Uusi saliohjelma oli vuorossa ja alkulämmittelynä ollut soutu - 1000m - kertoi että vireystaso on ihan hyvä. Penkille nousut, ylätaljavedot ja penkkipunnerrukset käsipainoilla meni ihan hyvin.

Kuntopiiri oli lopuksi ja sen ajan sain paranemaan. Aiempi aika oli 11,09 ja tänään sama setti meni aikaan 10,41! Yes! En itse uskonut tehdessä ajan paranemiseen, kun tuntui ettei mennyt kovin hyvin, mutta kello ei valehtele. Kovan puuskutuksen kanssa meni läpi ja hyytyminen oli monta kertaa lähellä. On tässä sen oppinu näiden kuntopiirien kanssa, että vaikka tuntuu jo tosi pahalta ni muutama henkäys syvään ja jatkaa vaa loppuun saakka. Se se on sitä suomalaista sisua. Ja minun tapauksessa sitä suomalaista mummusisua. ;)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Himmailuviikon treenit ja ruuat

Nyt mulla on - ihan hyvällä omalla tunnolla - himmailuviikko. Olen nyt 22kk ollut elämänmuutosmatkalla, ja aika tiukasti noudattanut ruoka- ja liikuntaohjeita. Mutta nyt päätin, että otan "lomaa" nyt kaikesta tiukasta treenistä ja ruokavaliosta. Kokeillaan nyt tätäkin, että mitä kroppa tykkää.

Niin piti tässä ensin sanoa, että olen nyt ottanut tuota D-vitamiinia muutaman päivän ajan ja on tässä ehkä hieman parempi olo nyt. En vielä osaa sanoa ihan varmaksi, että onko olo kohentunut vitamiinista vai jostain muusta, mutta jatkan tablettien pureskelua ja saatan jopa talviajaksi lisätäkin sitä vähän. Täytyy apteekista kysyä neuvoa.

Eilen miehen kanssa keskusteltiin juhannuksen ruokalistaa - kahestaa ku ollaa kaupungissa - ja nyt tosiaan on hieman höllempi ote tuohon terveellisyyteen. Listalta löytyy - syön näitä vähän, eli ei mitään huikeeta mättöö - grillimaggaraa sinapilla, uusia perunoita voilla ja niiden seurana uunilohta, jäätelöä ja tietysti paljon paljon vihanneksia, salaatteja ja juureksia raakana. Kirsikoita ja mahdollisesti pensasmustikoitakin olisi hyvä saada, kun mansikat eivät vielä kypsy juhannukseksi.

Liikunnan saralla otan myös kevyemmin. Teen kävely- ja pyöräilylenkkejä - lähinnä hyötyliikunnan muodossa - käyn salilla yhden tai kaksi kertaa kevyen treenin tekemässä ja muutoin lepäilen ja venyttelen. Ensi viikolla voisi sitten taas rypistellä ja puuskuttaa kovempaa treeniä.

Oikein hyvää juhannusviikkoa kaikille!


sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Salilla sekalaista settii

Aamusta aikaisin ... nii miten se sanonta menikään ... aikainen mummu se kuntosalin löytää? Hihih ...

Olikin kipakka keli - vain +4°C näytti mittari - kävellä salille. Kaupungin kadut oli ihan tyhjät. Muutama aamunvirkku kulkija näkyi matkalla - vai olivatkohan vasta tulossa kotiin jostain, sekin voi olla. NRJ soi korviin matkan ajan. Noi kuulokkeet on tosi hyvät ja pysyy korvilla hyvin.

kuva täältä 

Salille oli vain yksi ennen mua ehtinyt paikalle. Tuttu kasvo, hyvät huomenet hänellekin. Ja sitten eiku hikoilemaan ja puuskuttamaan ohjelmaa.

Kävelin suht reippaasti matkan salille, joten otin alkulämmöt vain kevyesti polkien intervallityyliin kuntopyörällä, ja siihen päälle kepinkiertoja. Sen jälkeen kävin kokeilemassa leuanvetolaitetta, mutta siinä ei edistymistä ollut tapahtunut. Vastus 11 ei hievahtanutkaan, 12 meni kyllä. Noh, jospa seuraavalla kerralla.

Suunnitelmaa piti muuttaa tässä vaiheessa, kun voimailunurkka olikin varattuna. Otin siis käsipainot 7+7kg ja tein etukyykkyjä 3x6 niiden kera. Vähän tuntui raskaalta, ja syykin selvisi myöhemmin. Laitoin kotona treenin lukuja ylös treenipäiväkirjaan ja siellä luki, että olin käyttänyt edellisellä kerralla 6kg:n käsipainoja. Muistin siis väärin, mutta ei haittaa, meni ne kyykyt noinkin ihan hyvin.

Voimailunurkka oli edelleen varattu eli unohdin tässä vaiheessa maastavedot pois kokonaan ja tein vuoroparina syväkyykkyjä ja selkäliikettä trx-nauhoilla - kyykkyjä 15 toistoa ja selkää 10 ja kolme sarjaa. Syke nousi tässä ihan kivasti.

Ja mitäs sitten? Tämä päivä meni nyt ihan fiilispohjalta ja spontaanisti. Olin tehnyt vetäviä liikkeitä, joten nyt oli vuorossa työntävä eli penkkipunnerrus ja 7+7kg käsipainot ja 3x10 noilla tuli tehtyä.

Sitten oli vielä vähän paukkuja jäljellä ja tein ylätaljavetoja 25kg 1x10, 30kg 2x8. Ja siihen ne loput paukut sitte menikin. Eiköhän se ollut sitte siinä. Pukkariin, kuteet niskaan ja kotia. Mies haki ja oli keittänyt kahvitkin valmiiksi. Kyllä mun kelpas. Treenin jälkeinen tankkaus oli tarpeen: proteiinijuomaa, kahvia, vettä ja pari voileipää juustolla ja paprikalla, nam.

Ja tästä se päivä lähtee käyntiin. Mitähän sitä tänään tekis?

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Huono päivä

Tähän alkuun pieni varoitus. Tänään teksti voipi olla vähän masentavaa ja alakuloista ja jopa äkästäkin. Ei pidä pahastua kuitenkaan kenenkää, lukemisen voi vaikka lopettaa tähän.

Jotenki tais tulla sellanen lässähdys mielialassa/vireessä ku vihdoin viimein sain ton -20kg pois painoa. Iso tavoite tuli saavutettua - nii, ja mitäs sitte seuraavaksi? Pieniä tavoitteita on, mutta tollanen iso MIKS PITÄÄ VIELÄ JATKAA -motivaattori puuttuu nyt.

Vaikka olen mielestäni välttänyt stressit - työttömyys ja huono rahatilanne sen vuoksi - niin onko kuitenkin stressihormoonit saaneet vallan? Nukun ihan hyvin - ei siinä mitää. Mut jotenki on vaa nyt sellanen yleinen alakulo päällänsä. Kaikista asioista vaan löytää jotain negatiivista, ja toisten positiivisuuskin ärsyttää.

Parin kaverin kaa ku oon viime päivinä jutellu - he siis ovat töissä - ni ovat kans aikas väsyneitä ja allapäin. Työ molemmilla on stressaavaa ja päivät töissä on pakkopullaa. Haluankohan enää palata tuohon eli töihin? Mistähän löytäis sellaisen työpaikan, että olis kiva aamusta sinne mennä ja tehdä päivästä toiseen hommia?

Tää on taas näitä mun kyllästymisiä. Jotain uutta pitäis keksiä ja pikasee. Mitähän se vois olla? Mistä sais uutta virtaa ja energiaa?

Lopetin tässä keväällä D-vitamiinin ottamisen purkista, kun ajattelin että auringostahan sitä nyt kesällä saapi. Mutta niinkuin Vitapro-mainoksessakin mies sanoo: Se oli virhe. Tai enhän nyt varmaksi tiedä sanoa, että onko tää alakulo vitamiinin puutosta vai mitä, mutta nyt mies toi apteekista uuden vitamiinipurkin ja aion ainakin kokeilla, että paraneeko olo - edes vähän - tabuilla.


Josko ottaisin tyttären idean vaikka käyttöön ja pitäisinkin kevyen treeniviikon eli himmailua? Tytär kommentoi asiaa lainasanoilla - Kummelit: Eihän ne karhutkaan koko aikaa riehu, ne vetää välillä puolukoita.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Treenivaivoja

Kirjoituksen aihetta miettiessäni alkoi aamun kuntosalitreenin jälkeinen pääkipu yltyä ja siitä se ajatus sitten lähti.

Jos alussa läksin salille hakemaan apua niska-hartiavaivoihin - tietokoneen ääressä istuvan työläisen riesa - ja polven vahvistukseen, väsymykseen ja voimattomuuteen, niin nyt sitten on toisenlaisia vaivoja. Tai voiko niitä vaivoiksi sanoa, mutta tekevälle ja tekevää sattuu kuitenkin jossain mutkassa väkisinkin vaikka yrittää varoa. Jotkut vaivat tai pienet tapaturmat tulevat aivan kuntoilun alkumetreillä, kun tekniikka ei ole vielä hallussa, mutta saattaa näitä tulla myöhemminkin uusien liikkeiden myötä tai ihan huolimattomuuttakin.

Tänään tosiaan tuli tuo ponnistuspäänsärky. Uudessa saliohjelmassa on taas pitkästä aikaa pystypunnerruksia ja en tiedä onko nyt kyseessä tekniikkavirhe nostossa - eli että jännitän liikaa niskan ja yläselän lihaksia noston aikana eikä veri pääse kunnolla kiertämään - vai jokin muu syy. Mutta suoraan ylöspäin nostavien liikkeiden kanssa tätä vaivaa minulla on yleensä. Tähän auttaa hyvä venyttely, hierontakin tai viime kädessä - kun kipu on tosi voimakasta - särkylääke. Tekniikka on kyllä tarkistettava pt:n kanssa.

Selkää olen varonut alusta alkaen, koska se on ollut oikeastaan heikoin lenkki koko ajan. Selässä on heikoimmat lihakset ja alkuun esimerkiksi istumaannousuissa sain selän kipeytymään tosi pitkäksi aikaa. Tämäkin oli tekniikasta kiinni, koska nousin istumaan vähän niin kuin kiertäen toisen kyljen kautta enkä suoraan. Tämä kun saatiin korjattua, ei kipua ole samalla lailla ollut. Selän oikea asento kaikissa liikkeissä on tosi tärkeä opetella kunnolla, jotta välttyy rikkomasta paikkoja. Ja pienikin kipu on otettava tosissaan ja otettava selvää mistä se johtuu.

Lihaskipuahan tulee siis joka paikkaan, kun treeniä tekee. Ja alkuun tuli kipuja sellaisiinkin paikkoihin, etten edes tiennyt että siinä jotain lihasta onkaan. Muistan, kun nauroin itsekin alussa kämmenlihasten kipeytymistä. Mulla ei ole ollut käsissä puristusvoimaa juuri nimeksikään ja nyt treenatessa sitä on kasvatettu. Ja kyllä se sieltä pikkuhiljaa paranee. Mutta tuo peukalon ja etusormen väliin jäävä alue oli alkuun ihan hitokseen kipeenä.

Uusien liikkeiden kanssa on sellanen surullisen-äkäsen-onnellinen olo, kun lihaksisto kipeytyy treenin jälkeen. Silloin tietää saaneensa uusia ärsykkeitä lihaksistolle ja kehitystä tapahtuu. Jos treenit on aina sitä yhtä ja samaa, niin lihaksisto tottuu liikkeisiin ja kehitys tyssää paikoilleen.

Väsymystä joo lähdin poistamaan liikkumisella, mutta nyt sitä on edelleen. Ero on vaan siinä, että ennen väsymys oli aivan jatkuvaa ja se masenti ja lamaannutti, mutta nyt se on tervettä väsymistä, jonka jälkeen tulee energinen olo. Unikin on nyt parempaa kuin ennen ja oikeastaan vähempikin uni riittää. Nukuin ennen 9-10 tuntiakin ja tunsin silti olevani väsynyt, mutta nyt nukun 7-8 tuntia ja olen suht pirteä silti.

Varsinaisia tapaturmia minulle ei ole sattunut treenatessa. Jos nyt ei paria katkennutta kynttä tai mustelmaa lasketa. Nii ja olenhan mä kerran lyönyt käsipainolla itseäni päähänkin. No mitäs otin ilman silmälaseja väärät painot. Katoin että ne oli 6kg, mutta olivatkin 9kg ja kun yritin nostaa ylös suorille käsille niin ei noussut vaan toinen kopsahti päähän. Se kyllä sattu vähän, mutta pieni kuhmu siitä vaan tuli, ei sen kummempaa. Tällä hetkellä on neljä mustelmaa, kun maastavedon tekniikan koetan saada oikein ja kumautan polviin tankoa vielä mennen tullen. Haittaakse? Ei haittaa. Onko kukaan teistä saanut kämmeneen mustelmaa? Pt nauroi mulle, kun olen senkin onnistunut tekemään. Levytankoa nostaessani pystypunnerruksessa olin ottanut tangosta jotenkin huonosti kiinni ja kämmennahka jäi puristuksiin. Ei se muuta tarvinnu. Tunnahti kyllä vähän ilkeesti. Tais jäädä joku jänne tai hermosäiekin samalla puristuksiin.

Mutta mitäs me näistä pienistä. Treenaaminen on kivaa eikä kipua tule pelätä.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Missä on mun kestävyyskunto?

Laason laskettelurinne kutsuu. Sovin ystäväni kanssa, että esittelen hänelle mäkitreenipaikkani. Ja tietysti aamusta - aamukasteen aikaan - oltiin paikalla.

Noh, tulipahan käytyä kiipeilemässä rinne yhden kerran ylös. Ystävä meni edellä ja rupatteli matkalla. Ilmoitin jo rinteen alla, että en kauheasti pysty puhumaan matkalla, kun keskityn hengittämiseen. On se vaan niin kiva painella menemään sellasen hyväkuntoisen kanssa. Heh heh ... No meikäläinen kantoi 20kg enemmän painoa ylös mukanaan. Taidankin seuraavalla kerralla laittaa painoliivit ystävän hartioille ja katsoa, että kuinkas se juttu sitten luistaakaan. No ei vaineskaa. Muutama kymmenen metriä kun oli enää matkaa, meinasin ihan hyytyä ja piti ottaa parit syvät henkäsyt happea. Sisulla tallasin loputkin metrit. Ei ollu ihan helppo kipuaminen tänään. Hikeä pukkas molemmilla kyllä mäen päällä.

Nyt olen vähän miettinyt - ja aion ottaa viisaammilta selvää - että mikä on syynä, kun tuntuu että kestävyyskuntoni ei oikein nouse. Tai nouseehan se vähän, mutta kovin kovin hitaasti ja vaivoin sitäkään. Ja tuskaisesti.

Poikani on kestävyysurheilija - harrastaa maastopyöräilyä - ja häneltä jos kysyisin kestävyyskunnon kehittymisestä, niin vastaus olisi aivan selvä. Hän antaisi ohjeeksi tehdä pidempiä kestävyystreenejä. Mutta onko se näin yksinkertaista? Vai onko minulla jokin ominaisuus, vaiva, sairaus tms mikä hidastaa kehittymistä? Huonot verisuonet ja siellä olevat tukokset, syöpähoidoista jokin vaurio hengityselimissä tai sydänlihaksessa, huono hapenottokyky, painoa vieläkin liikaa, vai ehkä kaikki nämä yhdessä? Kertokaa! Kommentoikaa! Kokemuksia?

Pitääkö treenit suunnitella nyt toisin ja vaihtaa voimaharjoittelua enemmän kestävyysharjoitteluun? Tätä täytyy kysyä pt:ltä seuraavalla tapaamisella. Kokeilen itsekseni nyt parin viikon ajaksi muuttaa treenejäni, ja katson tuleeko omasta mielestä mitään muutosta. Eli ryhdynpä itse itseni koekaniiniksi. Ja eiku treenisuunnitelmaa muokkaamaan ja lisäämään sinne rapputreenejä, pyöräilyä, pidempiä kävelylenkkejä ja mäkitreenejä. Ja tottakai istumista pitäisi saada vähennettyä. Siihen tulee myös saada korjausta.


tiistai 10. kesäkuuta 2014

Erityisherkkyydestä vielä

Palaan vielä tuohon postaukseeni 6.5. eli Erityisherkkyys ja treenaaminen. Minua pyydettiin vieraskynäilemään samasta aiheesta toiseenkin blogiin - Erityisherkän elämää - ja sen teinkin. Tästä pääsee klikkaamalla lukemaan kirjoitusta. Jatkan samasta aiheesta tähän lisää.

Olen muutamaankin kertaan tehnyt herkkyystestin, ja tulos on selkeä. Tuloksena on melkein täydet pisteet. Olenkin tarkkaillut itseäni vieläkin enemmän treeneissä ja treenatessa, nyt kun tiedän olevani erityisherkkä.


Treenit ovat sujuneet ilman ylikuormittumista, kun uskon ja luotan siihen miltä tuntuu, ja teen sen mukaan päätöksiä. Kuten eilenkin. Olin suunnitellut tekeväni kaikenlaista, mutta kun aamulla herätessä ei huvittanut tehdä yhtään mitään, niin sallin sen itselleni.

Uuden kuntosaliohjelman alkulämmittelykin on nyt pt:n toimesta suunniteltu niin, että sillä voin mitata omaa vireystasoani. Soutulaitteella lämmittelynä on 1000m soutu ja jos se menee kevyesti hengästyen viiden minuutin kieppeille, on vireystaso ihan ok ja treenin voi tehdä kovemminkin. Mutta jos taas aikaa menee lähelle 10 minuuttia ja olo tuntuu tukkoiselta, kannattaa ottaa treenin jatko vähän kevyemmin. Tällainen mittari oli minulle mieleinen. Olen kyllä saman konstin hoksaten käyttänyt kuntopyörän intervalliajoakin tällaisena mittarina. Siinä kun nostan vastusta hyvän vireen aamuina eikä tunnu raskaalta, teen aivan suunnitelman mukaisen treenin. Mutta jos siinäkään en saa tehtyä lämmittelyä loppuun saakka aiotunlaisena, niin kevennän treeniä hieman, ja unohdan suosiolla jo tässä vaiheessa extraliikkeet treenin lopusta pois.

Alkuun olinkin vähän "vihreä" tämän ajatuksen kanssa, että "pitää kuunnella kroppaa". Nyt vasta - kun olen ymmärtänyt olevani HSP/HSS - ymmärrän täysin mitä tuo tarkoittaa. Toki siis kaikkien tulee kuunnella omaa jaksamistaan. Aina ei kannata puskea vaan eteenpäin, jotta kehittyy. Voi himmailla, polkea paikoillaankin tai jopa ottaa pakkia, jotta pääsee eteenpäin. No olipas filosofisesti sanottu - mutta niin totta. Eikä aina siis tarvitse kehittyäkään. Voi vain nauttia saavutuksista. Kyllä se kehittyminen ja sen kaipuu tulee taas sieltä ajan kanssa.

Joku päivä minulla on hirveä hinku tehdä jotain uutta ja kokeilla olla spontaani. Ja sitten kun tulee mahdollisuus siihen, otan pakkia ja pää prosessoi tilanteen etukäteen kaikilta kanteilta ja stoppaan siihen että ajatuskin on aivan mahdoton. Tästä syystä kadehdin spontaaneja ihmisiä. Ja toisaalta nautin joskus siitä itsekin, kun uskallan heittäytyä. Sitä sattuu vaan tooooosi tosi harvoin.

Ja mikähän siinä onkin, että kun sanon ääneen mukana olevalle että oloni ei ole hyvä niin heti helpottaa. Onks tää sitä, että jaettu huono olo on puolikas huono olo? No esimerkkinä tässä just pt-treeneissä kävi näin. Salilla oli aika paljon ihmisiä ja ilma oli sisällä melko lämmintä, eli paljon ihmisiä, hälinää, kolinaa, vilinää ja liian kuuma. Piti keskittyä kuitenkin pt:n ohjeisiin - kun käytiin läpi uutta saliohjelmaa ja sen tekniikkaa - ja loppupuolella alkoi tuntumaan olo huonolta. Teki mieli huutaa, että olkaa hiljaa ja paikoillaan ja avatkaa ikkuna! Sen sijaan sanoin pt:lle hiljaa, että oma jaksaminen alkaa hiipua että otetaanko hitaammin loput. Ja heti kun sain sen sanottua ja tajusin että pt käsitti tilanteen, niin helpotti ja saatiin treenit vedettyä extran kera loppuun saakka ihan hyvin.

Aika sekalaista tää postaus taas, mutta eiköhän siinä jotain asian tynkääkin ollut. Toivottavasti.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

No nyt laiskottaa

Mistä nää tällaset päivät oikeen tulee? Siis ettei mikään huvita eikä mitä jaksa tehdä? Mä kyllä - no nyt ainakin - veikkaan, että tää on jotain hormonaalista taas. Jospa se menis ohi pian.


Tällasia päiviä vaan tulee. Eilen oli ihan super energinen olo ja suunnittelin tekeväni tänään vaikka ja mitä. Kaikki suunniteltu on tekemättä, mutta en pode suinkaan huonoa omaatuntoa siitä. Joskus vaan on annettava olla ja annettava itselle lupa olla laiska.

Otan tällaiset päivät ihan siis niin laiskasti ku osaan. Löysin rantein, pyjamapäivä, onks pakko jos ei taho. Ei oo pakko. Tää on sellanen tankkauspäivä. Ku oikein luvan perästä laiskottelen - katon elokuvia, syön jäätelöä ja nukun päikkärit - ni tiiän itestäni että loppupäivästä oon niin tympiintyny ja sisu alkaa kasvaa ja mutisen itekseni, että huomenna sitte, huomenna sitten teen ja menen ja ja ja ...

Kello on kohta viis illalla ja nyt se mutina on jo alkanut. Menen aamulla kampaajalle, ja sovin hetki sitten huomiseen iltaan kaverikyläilyn. Siitä se taas alkaa. Se aktiivisempi ja energisempi olo. Ainaki toivon niin ja mitä nyt tiiän että miten tää on aiemmin menny.

Treenit tälle päivälle olis ollu palauttavaa kävelyä ja venyttelyä vaan. Noh, venyttelyä oon tehny kyllä vähän ja voisha sitä vaikka tehdä iltakävelyn ton miehen kanssa - ehkä - tai sitten ei. Ei oo pakko.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Kesäsunnuntaina salilla

Aurinkoista aamua kaikille teille!


Nyt ei ollut kyytiä salille aamusta - annoin miehen nukkua vähän pidempään - joten kävelin sinne. Mittarin mukaan asteita oli vain +9°C mutta kun pääsin ulos, niin vasten kasvoja iski märkä rätti -efekti. Kauheen kostea ilma ja lämmintä. Lähdin kävelemään ja huomasin, että olin pukenut aivan liikaa päälleni. Hikihän siinä matkalla tuli, mutta lämpespä lihakset hyvin treeniä varten. Matka kestää vähän reilun puoli tuntia, kun pistelee menemään reippaasti eli ihan sopiva kävelymatka.

Salilla oli pari aamun virkeetä miestä puhisemassa painojen kera. Vakioporukkaa, ja vakio oli myös hymyilevät tervehdykset. Hyvä huomen siis kaikilla meillä.

Kuntopyörällä ja kepillä tein vähän vielä lisää lämpöä lihaksille ja sitten kokeilin ensimmäisenä tämän viikon leuat avustavalla laitteella. Eteenpäin mennään siinäkin jo. Nyt vastus 12:lla meni ykkönen helpommin kuin tiistaina pt:n kanssa. No kokeilin tietysti sitten 11 vastusta, mutta se ei vielä liikahtanutkaan. Oikeastaan se räpiköinti vaan nauratti mua. Kyllä se sieltä tulee vielä joku päivä.

Perjantaina olin tehnyt uuden saliohjelman ja uutena liikkeenä ollut linkkuveitsi teki vatsalihakset sen verran aroiksi, että tuntumaa oli vielä tänäkin aamuna vähän. Samoin muihin lihaksiin tuli uusia ärsykkeitä uudella ohjelmalla, joten tämän päivän treenin olin suunnitellut kotona sellaseksi sekaohjelmaksi. Vähän sitä ja tätä, ja kroppaa ja vireystasoa kuulostellen aioin tehdä liikkeet tänään.

Aloitin penkillenousuilla lisäpainoina 6+6kg käsipainot. Ihan hyvin meni. Tasapaino alkaa noustessa löytyä jo heti alussa. Ekoilla kerroilla - olen kaksi kertaa kokeillut tätä aiemmin - horjahtelua on ollut enemmän. Molemmilla jaloilla nousuja siis tein 3x6 toistoa.

Sitten yläkropalle töitä eli penkkipunnerruksia käsipainoilla 5+5kg ensin 2x10 ja sitten kokeilin 6+6kg 1x10 ja sekin meni ihan hyvin, joten seuravalla kerralla aloitan suoraan 6+6kg:lla.

Maastavedon tekniikka katsottiin pt:n kanssa viime tapaamisella kuntoon, ja nyt teki mieli kokeilla, että meneekö vedot nyt paremmin. Ja menihän ne. Tein alkusarjan 1x6 20kg:n levytangolla ja varsinaiset sarjat 25kg:lla 3x6, poikkeuksena aiempaan en tehnyt leveällä jalka-asennolla.

Tässä vaiheessa olisin aiemmin - siis tarkoitan ihan elämänmuutoksen alkua - luovuttanut ja lähtenyt jo ajat sitten pukuhuoneeseen, mutta nyt oli vielä pari paukkua jäljellä ja mietinkin jo eilen jonkun extran jos näin käy. Extrat on siis lisäliikkeitä - ja mulla yleensä sykkeitä kohottavia yksittäisiä liikkeitä tai vuoroparina kahta liikettä - joita teen, jos treenin lopussa on sellanen fiilis. Jos en jaksa niitä tehdä, niin treeni on silti ollut ihan hyvä, mutta niiden kanssa siitä tulee superhyvä.

Tänään extrana oli syväkyykkyjä 3x15 + selkävetoja 3x10 vuoroparina trx-nauhoilla. Täältä näet liikkeet paremmin:
http://www.sportyplanner.fi/liikkeet/view/53/368/kyykky-renkailla
http://www.sportyplanner.fi/liikkeet/view/55/413/selkaveto-renkailla

Sen verran jo väsytti treenisetti, että oli ihan hyvä kun mies tuli hakemaan. Kotiin syömään aamupala nro 2 tai välipala siis ja suihkuun. Päivällä pitää sitten venytellä hyvin. Tästä se päivä taas lähtee käyntiin hyvin.
Ja tänään suunnittelen myös ensi viikon treenit. Vuorossa on kuntosalia, mäkitreenit ja pyöräilyä. Ja mietin, että pääsisinköhän kokeilemaan tällä viikolla jotain uutta lajia jossain. Nyt olis sellaseen hyvä fiilis. Katsotaan jos onnistuisi. Toivossa on hyvä elää.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Laihdutus pelkästään ruokavaliolla?

Kun kesän 2012 lopulla aloitin tämän elämäntapamuutokseni, oli alusta saakka selvää, että laihtumiseen tulee nyt mukaan ruokavalion lisäksi liikkuminen. Olen parikin kertaa laihduttanut dieetin voimalla eli liikkuminen ei ole lisääntynyt lainkaan. Joo, kyllähän painoa on pudonnut, mutta ei ole lainkaan tietoa - siis mitattua faktaa - että onko paino pudonnut nimenomaan läskistä vai sitten lihaksista.

Ensimmäisen kerran kun kokeilin itsenäisesti katsoa mitä suuhuni laitan, niin se kokeilu kompastu alkumetreillä siihen, että en jaksanut punnita ja merkitä syömisiäni niin tarkasti kuin olisi pitänyt. Motivaatio oli aivan hukassa, jos sitä oli lainkaan. Heti, kun tuli takapakkia laihtumisessa, niin repsahdin syömään liikaa ja vääränlaista ruokaa.

Niin ja kun laihdutin pelkällä ruokavaliolla - mikä siis oli negatiivisella ja aika tiukasti negatiivisella energialla siis - niin olo ei ollut energinen eikä voimia ja siten jaksamista tullut yhtään lisää. Kaikin puolin tuntui tosi turhauttavalle olla aina nälkäinen ja silmissä vaan vilisi kaikkea "hyvää" syömistä mitä teki mieli. Tuo "hyvä" syöminen ei siis ollut mitään terveellistä nähnytkään, vaan se oli sitä tosi epäterveellistä, rasvaista ja makeaa.

Ja jos ilman liikkumista laihduttaa, niin voi kyllä sanoa heippa kiinteälle kropalle. Löysää siellä ja löysää täällä. Ei ne lihakset pelkällä hissinnapin painamisella kasva tai edes pysy.

Niinpä ne muutamat - muka tosimielellä tehdyt - laihdutusyritykset tuottivat vaakalukemissa tulosta, mutta vain hetkeksi. Kun pääsin tavoitteeseen, en ollut oppinut mitään oikeasta syömisestä vaan kitunut ja ollut kiukkuinen. Joten - muutamien kuukausien päästä - kaikki paino tuli kiun varkain takaisin ja toi mukaan muutaman lisäkilonkin aiempaan verrattuna.

Tulikohan nyt jo selväksi, että en suinkaan enää kannata laihduttamista vain ruokavalion avulla? Tuliko? Eikä minun painonpudotus tällä kertaa olekaan pelkkää laihduttamista, vaan kokonaisvaltaista elämäntapojen muuttamista. Uuteen elämääni kuuluu nyt oikeanlainen ravinto, liikunta ja lepo oikeassa suhteessa. Alun alkaenkin otin aikaa tähän muutokseen muutaman vuoden - kohta kaksi niistä kulunut jo - sekä sen päätin, että opettelen kaikki niin hyvin, että enää ei ikinä tarvitse laihduttaa - ainakaan mitään yli kahtakymmentä kiloa. Jos joskus viilaa kilon tai pari pois, niin se on eri juttu. Ja pikemminkin se tulee sivutuotteena, kun kiinteyttää jonkun kohdan kropasta tai haluaa voimaa johonkin kohtaan paremmaksi ja lihaksethan kuluttavat enemmän kuin läski.



Keräsin vielä tähän muutaman linkin, minkä löysin otsikon aiheesta:
http://www.terve.fi/laihdutus/74341-laihdutus-onko-pakko-liikkua-eiko-riita-etta-korjaa-syomisiaan
http://www.tohtori.fi/?page=4074915&id=7460458
http://www.kuntoverkko.net/kiinteytymisen_avaimet
http://www.terve.fi/terveyden-abc/liikunta-ja-vahakalorinen-ruokavalio-tehokkain-tapa-laihtua
http://www.fit.fi/arkisto/treeni/lihakset-nakyviin/2391.html

Se on nyt kesä!

Nyt alkoi minulla kesä! Kun saan ensimmäiset tuoreet kirsikat ja pensasmustikat, niin silloin alkaa minun kesä. Ai että maistuukin hyville.



Ja tästä jatkuu sitten tyyliin mansikka, melonit, persikat, nektariinit, vadelma, herukat, karviaiset, puolukka jne. Paljon paljon marjoja ja hedelmiä! Maistuvat kyllä ihan erilaisille tuoreena, joskin ihan hyviä myös pakkasesta talvisaikaan. Ja ihan hyvä tietty, kun miehen työpaikka sattuu olemaan kauppatorin vieressä. Tuo tullessaan tuoretta sieltä.

Syön näitä aamupalalla, lounaan jälkiruokana ja välipalanakin, sinällään sekä rahkaan ja smoothieen laitettuna. Ovat hyviä viemään makeanälkää pois.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Uusi saliohjelma ekaa kertaa


Joo, kello - käytän vanhaa kännykkää herätyskellona - soi taas viideltä. Tikkana ylös - tai ei ihan, ku pitää venytellä jäsenet hereille hyvin ennen ku nousee - ja ekana kissoille ruokaa. Kyllä se arvojärjestys pitää olla, tuumii kollit rivissä naukuen.

Kyllä aamut on sitte ihania! Aurinko paistoi ja keli oli vielä hieman viileä. Lähdin pyörällä kuuden aikaan salille. Ruuhkaa ei ollut ja ajoinkin taas sataman kautta. Fiilis oli mahtava, vaikka yöllä heräilinkin ja unta kertyi vaan ehkä vajaa 7h. Mulle toi on niukka määrä, kun nukun yleensä 8-9h. Laatu oli ilmeisesti ihan kohdillaan, kun jaksaminen oli ihan hyvä.

Salilla oli jo muutama tuttu kasvo aiemmilta aamuilta ja iloisten tervehdysten kera toivottivat hyvät huomenet saliin astuessani. Muutama aamumörkkikin on tullut nähtyä salilla aikaiseen aikaan. Ovat aika tiukasti yleensä luurit korvillaan ja etäisen näköisiä, ja heistä oikein huokuu käsky "pysy minusta etäällä, en halua jutella kenenkään kaa just nyt". Se heille suotakoon.

Ja sitten uuden ohjelman pariin. Pieni jännitys oli näin ekalla kerralla, kun voimia pitäisi olla vielä lopettaessa, jotta jaksaa ajaa kotiin ylämäkivoittoisen matkan.

Alkulämmittelynä 1000m soutua ja kevyesti hengästyen. Aikaa meni 5,24min. Oli puhe pt:n kanssa, että viiden ja kymmenen minuutin väliin tulisi aika saada, ja siihen se tulikin. Ja kun oli noinkin lähellä viittä minuuttia, niin siitä voinkin päätellä, että vireystaso oli hyvä. Tästä on hyvä jatkaa.

Välineet seuraavaan liikkeeseen olivatkin steppilauta ja käsipainot 6+6kg, eli vuorossa oli penkille nousuja. Steppilauta olikin jo voimannostonurkassa valmiina. Lauta ympäri ja asentamaan korokkeet keskiasentoon - tai siis yritin laittaa niitä siihen, mutta eipäs onnistunutkaan. Nyt piti soveltaa, jotta aikaa ei menisi hukkaan. Oli tarkoitus laittaa lauta nurkassa olevan korokkeen päälle, mutta nyt kun säätö ei onnistunut, laitoin lattialle sen. Nousu ei ollut ihan niin paljoa kuin olisi pitänyt. Mutta tein siis nousuja 3x6/jalka käsipainot käsissä ja ihan hyvä näin ekalle kerralle.

Sitten hain toiset käsipainot - 5+5kg - ja tein niillä penkkipunnerruksia 3x10 ja viimeinen voimaliike oli ylätaljavetoja 30kg:n painopakalla 3x10 - tai siis piti tehdä 3x10, mutta viimeisessä ei tullut kuin 7 puhtaasti ja sitten alkoi hartiat nousta, joten en tehnyt enempää.

Loppuun oli vuorossa taas kuntopiiri ja sen liikkeet olivat maastaveto 12kg:n kahvakuulalla, pystypunnerrukset 7,5kg:n levytangolla ja linkkuveitsiliike. Kierroksia oli neljä ja kutakin liikettä tein 15 toistoa/kierros. Ja tämä kaikki siis aikaa vastaan. Linkkuveitsiliike menee vielä polvet koukussa ja korkeintaan 5 putkeen ja pystäreissä piti viimeisellä kierroksella ottaa pieni vauhti polvista nostoon. Ja hyytyminen oli lähellä pariinkin kertaan ja jouduin ottamaan happea kroppaan puuskuttaen. Aika oli lopulta 13,43min. Tästä ei voi muuta ku parantaa. Aika huono aika vielä, mutta eiköhän se parane, niinkuin toinenkin kuntopiiriaika - alkuun se oli yli yhdeksän minuuttia ja nyt menee jo alle seitsemän minuutin.

Kyllä tutis paikat pukuhuoneessa. Eväät esiin ja tankkausta ennen kotiin polkemista. Ulkona olikin hieman satanut ja pyörän satulaa sain kuivata ennen lähtöä. Ei haitannu, ilma oli raikas sateen jäljiltä. Tänä aamuna oli ihanan kohteliaita autoilijoita liikkeellä. Peräti kolme hiljensi tai jopa pysähtyi, jotta pääsin tien yli turvallisesti. Tällaisissa kohdin nostan aina kättä kiitokseksi, koska Lahessa tämä on aika harvinaista herkkua.

Kotiin jaksoin polkea ihan hyvin. Kiirettä ei ollut, joten poljin ihan verkkaisella vauhdilla. Aikaa tähän kaikkeen meni melko tarkalleen 2h. Poljettavaa oli yhteensä noin 8km. Ihan hyvä setti. Nyt vaan hyvä tankkaus, lepoa ja venytyksiä myöhemmin.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Lankkua, linkkuveitsiä ja muita kotiläksyjä

Ulkona on auringonpaistetta melkein pilvettömältä taivaalta ja +25° kuumaa. Joku toinen voisi hihkua riemusta, mutta minä en. En ensinkään pidä noin kuumasta ja toiseksi saan aurinkoihottumaa tollasesta paisteesta - ku kutinaa tulee vaikka keli olis pilvinenkin.

Liikkuminen oli tänään edellä mainitun vuoksi sisällä. Ja kun tuo kotiläksyjen - pt on antanut jo muutamankin liikkeen lisäharjoituskäskyn mulle - tekeminen on vähän jäänyt, niin nytpä siihen oli oiva mahdollisuus. Ikkunat auki ja kunnon hapetus sisälle ekaks ja sitten jumppa-alusta lattialle, musat korville ja eiku menoks.

Lämmittelynä oli 10min kuntopyöräilyä sillai keposesti vaan, että tuli pieni hengästyminen ja hiki. No tällä kelillä tulee kyllä hiki vaikkei tekis yhtää mitää. Välimuistutuksena kaikille - MUISTAKAA JUODA TARPEEKSI!

Ja sitten itse kotiläksyihin. Etunojapunnerrus on kaivannut lisää voimaa yläkroppaan ja siitä aloitin. Tein punnerruksia keittiötasoa vasten 3x7. Nää alkaa jo sujumaan ihan hyvin, eli seuraavaksi voinkin vaihtaa astetta vaikeampaan tuon liikkeen.

Toinen kotiläksyliike oli se, ettei polvet kääntyis kyykätessä yhtään sisäänpäin ja tässä olen käyttänyt kuminauhaa vastuksena. Ilmakyykkyjä siis kuminauhavastuksella 3x10. Tää sujui kans aika hyvin jo. Kuminauhasta on ollut apua kyllä, suosittelen. Huh, huh ...

Kolmas liike - näitä on joo aika paljon tullut viime aikoina - oli toi yläkroppaa vahvistava roikkuminen ja teinkin pari sellasta puolen minuutin mittaista settiä. Ote vaan meinaa lipsua, joten pitäis jostain keksiä vielä
otevoimaa parantava liike.

Neljäntenä oli kinkku ... eiku linkkuveitsiliike eli selinmakuulta jalat ja kädet yhtä aikaa ylös ja käsillä kosketus sääriin ylhäällä. Mulla menee tää liike vasta jalat koukussa, mikä on vähän kevyempi versio liikkeestä. Nyt motoriikka alkaa osua kohdilleen jo hieman. Pari päivää sitten pt-treeneissä meni vaa nauramiseks ku ei aivoista tullu käskyjä jaloille ja käsille yhtaikaa. Nyt hiffasin sen. Joskin keskivartalo tarvii voimaa vielä huimasti - liikkeitä pitäisi uudessa kuntopiirissä tehdä jokaisella kierroksella 15 ja nyt tuo määrä menee 5 + tauko + 5 + tauko + 5 - eli siihen olikin sitten lankkuharjoitukset viidentenä läksynä. Otin aikaa ja lankkuasentoon kyynärpäitten varassa jalat suorina meni 22sek ja sitte tää mummu mätkähti lattiaan. Tästä sitten aikaa parantamaan vaa seuraavilla kerroilla. Läksynä on päivittäin tehdä tuota lankkua. Katsotaanpa mitä aika on ensi viikolla. Loppuun tein myös 10min kuntopyöräilyn kevyesti ja päälle venyttelyjä.

Ainoa mitä jäin miettimään tässä on se, että linkkuveitsiliikkeen jalkojen alas laskemisen säesti paukahdus lonkasta. Kipua en tuntenut, mutta ääni oli komea ja koominen. Varmistin pt:ltä että jatkanko liikkeen tekemistä, vai vaihdetaanko liike toiseksi ja vastaus oli että jatka samaan malliin jos ei kipua ole.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Yksi tavoite saavutettu ja palkinto saatu

Eilinen hehkutus sen ku jatkuu ... olo on niin mahtava. Siis 20 kilon pudotustavoite on saavutettu! Jee-e!

En ollut miettinyt mitään erikoista palkintoa/kannustinta, kun saavutan tavoitteeni. Mutta eilen sitten tuli mieleen - jostain puskista - että olin aiemmin haaveillut saavani lenkille tai salille omaa musaa mukaan. Samalla saisin - varsinkin salilla - ympärillä olevaa hälinää/kakofoniaa siedettävämmäksi. Erityisherkkänä liika äänien sekasotku rasittaa minua ja vie tekemisestä voimia. Eilen pt-treeneissä tuli just sellanen olo. Porukkaa oli aika paljon paikalla - kun ei treenit olleet aikaisin aamulla - ja oli puhetta, kolinaa ja puhinaa.

Mutta siis palatakseni tähän musiikkiasiaan, jotta saisin musaa mukaan, pitäis olla sellaset kuulokkeet, mitkä pysyy menossa mukana. Kuulokkeet! No niin, ja sitten selaamaan tarjontaa. Sopivat löytykin ja mies lähti saman tien ostamaan ne. Hetken päästä minulla oli nämä:


Nyt sitten vaan kun saan omaa hyvää musaa kännykkään, niin olen tosi tosi tyytyväinen. En ole mikään kovin kärsivällinen näiden uusien laitejuttujen kanssa. Haluisin, että ne toimii heti ja ongelmitta - muuten meinaa mennä hermo. Kuuntelen siis kännyllä nyt radiokanavia. Ja kohdalle sattui Led Zeppeliniä Rock Radiosta.

Ja nyt taidan lähteä kokeilemaan kuulokkeiden sopivuutta lenkillä. Lihakset on sen verran kipeenä eilisestä treenistä, että kaipaan palauttavaa liikkumista ja mikä sen parempaa ku kävely ulkona hienossa kesäsäässä. Ja päälle hyvät venyttelyt kotona vielä, niin ainakin vähän auttaa pahimpaan kipuun ja jumitukseen. Jaahas - se oliskin kiireesti lähdettävä, kun radiosta tuli sääennuste ja siinä kerrottiin iltapäivän ukkospuuskista. Ou nou - se on sitten lenkkarit vaa jalkaa ja lenkille mars.

Ou nou taas - kostea ja kuuma metsä olikin täynnä vihaisia hyttysiä. Jäk jäk - en tykkää niistä imijöistä/inisijöistä yhtään, kun mulla kutisee hyttysenpaukamat koko kesän. On ostettava ohvia siis, jottei tartte huitoa lenkillä.

Mutta kuulokkeet on nyt testattu ja hyviksi havaittu - ainakin siis kävelylenkillä. Seuraava testipaikka onkin kuntosali.

Ja nyt mukillinen vahvaa mustaa kahvia kiitos. Hyvää aurinkoista päivää kaikille!


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tuuletuksia ja pt-treenit

JEEEEEEEEEEEEEE!!! Voisin tanssia ja hyppiä ja huutaa! 20 kilon raja meni rikki! Nyt olen aloitukseen verrattuna 20,4kg kevyempi. JEEEEEEE!


Siis niin mahtava fiilis nytten, että ette uskokaan. Paino on laskenu ja noussu ja just tossa 72-73 kilon paikkeilla keikkunyt jo muutaman kuukauden ja nyt se sitten meni alaspäin.

Tänään oli siis vuorossa pt-treenien päivä. Oli aiemmin puhe, että saan uuden saliohjelman ja muutama tekniikkajuttu katotaan samalla.

Pyöräilin aika sekavien tunteiden vallassa salille. Keli oli mitä mainioin, ei kuuma eikä kylmäkään. Koetin rauhoittaa itseäni ja jännitystäni. Jos paino ei ole pudonnut alle 71,8kg:n niin tulee pettymys. Kotivaakaan kun ei ole luottamista yhtään, kun se nyt näyttää ihan oman mielensä mukaan mitä sattuu.

Samalla kun olin salilla niin allekirjoitin uuden jäsenyyssopparinkin jatkon. Nyt mua ei kyl enää saa tuolta pois. Tullu jo ihan tavaksi käydä pari kolme kertaa/viikko salilla. Ja joka kerta vaikka lähtiessä olisikin huono fiilis ni kotia lähtiessä on mahtava olo.

Aloitimme  kehonkoostumusmittauksella ja kuulumisten vaihdolla siinä samalla. Näemme tällä hetkellä noin kerran kuussa. Ja paino oli pudonnut ja tuskin pysyin mittauslaitteessa ku huomasin lukeman! No muuta hyvää lukemissa ei sitten ollukaan. Tuo viikon ajan höttöhiilareiden ja muun mössön syöminenkö aiheutti sen, että kehon rasvaprosentti oli noussut - vähän mutta kuitenkin. Tätä täytyy tarkkailla. Nyt vaa syömiset tulee pitää kurissa.

Ja sitten lähdettiin - mulla pää pilvissä vielä tässä vaiheessa painon pudotuksesta - kuntosalin puolelle. No kyllä se sieltä tuli hyvin äkkiä alas kun aloitimme käymään läpi uutta saliohjelmaa. Apua! Astetta rankempaa settiä - siis mulle rankempaa.

Alkulämmöt otettiin soutulaitteessa. Ja tässäkin katsottiin tekniikkaa kohdilleen. Muutama pieni korjaus piti tehdä - kuten esimerkiksi se, että otin "airoista" kiinni niin leveästi kuin pystyin. Auttoi heti korjaamaan hartioiden asentoa.

Tässä välissä katsottiin pyytämäni maastavedon tekniikka kuntoon. Nyt taisin hoksata, missä ongelma oli ja sainkin siihen ohjeen. Tehtiin muutama toisto sekä leveällä jalka-asennolla että normaalillakin ja painoa oli vain toi 20kg levytanko. Täältä löytyy muuten tosi hyvät ohjeet maastavedon tekniikkaan. Vaatii vielä toistoja, että saan oikean tekniikan kropan kestomuistiin.

Sitten uuden ohjelman voimaosioon mars. Ensin penkille nousuja yhdellä jalalla käsipainot lisäpainoina. Mallattiin hyvä korkeus "penkille" - eli steppilauta säädettiin ja laitettiin se painonnosto korokkeen reunalle - ja päädyttiin noin 30cm:n korkeuteen - ja lisäpainoiksi 6+6kg käsipainot. Nousuja 3x6 molemmilla jaloilla. Täällä taas hyvä video tekniikan hiomiseen.
Sitten ylätaljavetoja 3x10 vastaotteella ja painona 30kg. Ja lopuksi penkkipunnerrusta käsipainoilla 4+4kg 3x10 toistot.

Lopuksi astetta haastavampi kuntopiiri. Kolme liikettä, neljä kierrosta ja yhdessä kierroksessa tehdään 15 toistoa/liike, ja liikkeet ovat:
- maastaveto kahvakuulalla 12 kg
- pystypunnerrus levytangolla 7,5 kg
- linkkuveitsi.

Joo-o ... linkkuveitsestä tuli kyllä jotain muuta ku linkkuveitsi ... nauruks meni ku käskyt ei menny kropalle aivoista niinku olis pitäny. Vaatii kuivaharjoittelua aika paljon vielä ja kun kerroin, että punnerruksetkaan eivät mene toisessa kuntopiirissä kunnolla, niin sainkin läksyksi tehdä päivittäin peruslankkua ja vahvistaa keskikehoa.

Vaikka kroppa huuti jo kaikin puolin lepoa, lepoa ... niin halusin vielä tehdä tekniikan tarkistuksen pt:n kaa leuanvedon avustavaan laitteeseen. Ja se tehtiin ja sainkin taas enkat siinä, eli vastuksella 12 sain sen yhden leuan vedettyä rutistaen. Tekniikka oli kyllä ihan kunnossa.

Sitten sovittiin pt:n kaa jatkosta - nähdään taas noin kuukauden päästä - ja vuorossa oli tankkausta eli ruokaa ennen kun lähdin polkemaan ylämäkeen kotia kohti. Eväänä oli protskujuoma - uusi tuttavuus Profeel minttukaakao, aivan sairaan hyvää muuten - banaani ja muutama pähkinä ja vettä meni tällä reissulla 6dl. Kotimatkan jaksoin tosi hyvin ja fiilis oli aivan mahtava!


Nyt kyllä hehkutan 20 kilon rikkoontumista varmaa niin, että kaikki siihen kyllästyy, mutta mulle tää on iso juttu. Nyt vaan kun saan sen pidettyä poissa myös. Pitäkääpä peukkuja sille.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Ulkoilua ja filosofointia metsässä

Siis voi mahoton sitä kielojen tuoksua metsässä tänään. Ja linnunlaulua kans. Parasta aikaa vuodesta voisin sanoa. Ja tänään kun ei sada ja kelikin alkaa lämmetä vähän näistä alle kymmenen asteen lämpötiloista.

Eilinen kropan väsymys ei mennyt nukkumalla, joten tein tosiaankin vain kävelylenkin tänään. Täytynee tehdä vielä hyvät venyttelyt päivällä lisäksi. Huomenna on pt-treenit ja jaksaminen tulisi olla kohdillaan. Koskaan kun ei tarkkaan tiedä mitä on luvassa treenien suhteen.

Kävely tuntui hieman raskaalta alkumatkasta, mutta kun lihakset lämpeni, niin tein pidemmän lenkin kuin alunperin olin ajatellut. Keli oli niin ihanan sopiva - ei siis liian kuuma eikä kylmäkään. Ja olin pukeutunut just oikein.

Tässä aamulenkin tunnelmia kuvin. En pidä muutoin vihreästä väristä, mutta kevään ja kesän luonto on kyllä ihanan värinen.


Tuo polkujen risteys sai ajatukset laukkaamaan filosofisesti päässä. Tien risteys? Olenko minä tien risteyksessä? Mitä mä oikeesti nyt haluan työkseni ruveta tekemään? Prosessi eteni hetken, kunnes taas kuuntelin mieluummin lintujen ääniä kuin ajattelin syvällisiä.

Toisaalta palatakseni tuohon työajatukseen, niin tällä hetkellä en tiedä tosiaankaan mitä haluaisin tehdä. Toisaalta paluu toimistotyöhön olisi helppo ratkaisu - niin kunhan saisi edes sitä työtä - mutta tylsää ja paikoillaan istumista ja niska-selkäjumitusta ja stressiä. Ei kiitos. Toisaalta uuden opetteleminen tällä iällä - 53v. - on aika haasteellista ja jos ei oppisopimuspaikkaa saa niin siihen menee 2-3 vuotta aikaa. Jotain näiden välimaastosta tulisi keksiä ja kehitellä. Haluan siis liikkuvamman työn, jossa voin soveltaa jo oppimiani taitoja. Jatkan tästä asian kehittelyä. Onko kellään ideoita?

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Nyt kroppa tuntuu väsyneeltä

Kello soi taas 5.00. Ylös, kissoille ruokaa ja itelle kans. Tein eilen purkin täyteen omaa mysliä - hiutaleita, pähkinöitä ja kuivattuja marjoja/hedelmiä - ja aamupalaksi olikin myslipuuroa, leikkelekinkkua, tomaattia, kiiviä, teetä ja vettä.


Kuntosalilla ei ollut aamusta yhtään ketään. Sain nauttia ns. yksityissalista hetken, ennen kuin seuraava aamunvirkku löysi tiensä paikalle. Puolet suunnitellusta ohjelmasta sain tehdä yksin puhkuen ja puhisten. Alkuun en muuten itsekään ymmärtänyt miksi jotkut puhisevat - siis hengittävät - niin kauhean äänekkäästi salilla. Nyt käsitän, kun itsekin teen niin. On hyvä hengittää, jotta saa happea kroppaan. Tässä kirjoittaessa naurahdin itsekseni - elämäntapamuutokseni alussa kerroin pt:lle, että olen helposti pyörtyvää tyyppiä, ja että unohdan joskus hengittää, johon hän tokaisi että olis se kyl aika tärkeää muistaa hengittää. Ja joskus muistuttikin kesken tekemiseni, että hengitä! Aika jännä, että on siis treenatessa pitänyt opetella myös hengittämään - siis hengittämään oikein. Nyt se meneekin jo suht koht huomaamatta. Ja uskaltaa vaikka äänekkäästikin ottaa tarpeeksi happea koneeseen, että saa esimerkiksi maastavedon tehtyä.

Ja kun olin yksin salilla, käytin tilaisuuden hyväkseni ja kuvasin - siis videoin - maastavetoni, jotta saan katsottua itse - ja vaikka näytettyä pt:llekin - että onko tekniikka kohdillaan. Kuvaus ei onnistunut kovin hyvin valojen takia, mutta itse en ainakaan huomannut mitään korjattavaa.

Tämän päivän setti oli:
- alkulämmittelynä kuntopyörällä intervalliajoa 13min
- mavet: alkusarja 20kg 1x6 + 25kg 3x6 leveällä jalka-asennolla
- kyykyt, käsipainot 7+7kg olkapäillä 3x6
- kuntopiiri - neljä liikettä ja jokaista 1x10, neljä kierrosta - aikaa vastaan, aika: 6:35 - ei parantunut, kuukausi sitten ennätysaika oli 6:28.

Ihan hyvä fiilis oli, vaan meinasin hyytyä jo kyykyissä. Ja jotenki kroppa tuntuu nyt tukkoiselta ja painavalta. Onkohan syynä se, että parin viikon aikana olen korottanut melkein joka kerta painoja tässä saliohjelmassa ja tehnyt muutenkin saliharjoituksia enemmän kuin aiemmin. Ennen kävin salilla 1-2 krt/vko ja nyt olen käynyt 2-3 krt/vko ja vielä tehnyt yhdistelmätreenejä eli kesto on ollut pidempi. Olihan tossa kyllä eilen se mäkikävelykin, jos se vaikutti jaksamiseen kans. Voi olla. Tiedä näitä.

On tässä jo oppinut senkin, että jos tuntuu huonolta - vaikka vaan vähänkin - on kuulosteltava lisää ja tarkkaan, ettei väsy liikaa ja tule taas kropan ylikuormitusta. Sitä olotilaa en suinkaan halua uudestaan. Täältä voitte lukea, mitä syksyllä 2013 tapahtui. Voisin pitääkin huomenna liikunnan lepopäivän ja käydä vaan kevyellä kävelyllä tai jotain sellasta.

Lisäys: katsoin maastavedon tekniikasta videon täältä, ja nyt kun vertasin ohjetta omaan videooni, huomasin vaikka mitä virheitä. Yksi suuri virhe on se, että laskiessani tankoa alas se ei mene jalkojen pintaa pitkin vaan varon ettei tanko osu polviin ja nostan sitä irti jaloista. Tämä täytyy korjata ennen kuin korotan painoja. Itse asiassa opettelen tekniikan uudestaan pelkällä tangolla.