lauantai 19. syyskuuta 2015

Kuntopyöräilyä, siivousta ja tänään fiilis katossa!

Pari päivää oli taas jotenkin kiirusta, eikä sitä silloin ehdi blogiinkaan kirjottelemaan. Nyt on fiilikset niin katossa, että paikkaan asian heti. :)

Torstaina oli salitreenin jälkeinen päivä, joten kalenterissa luki aerobista ja sitähän se sitten olikin eli kuntopyöräilyä kotona. Tunnin treenin aikana matkaa taittui 24,1km ja hiki valui. Pt:n sijainen ei kauheasti kannustanut treenin aikana. Välillä vaan aukaisi toista silmää ja nukahti taas takaisin.




Eilinen olikin lepopäivä ja hyvä siivouspäivä, kun taivaalla salamoi ja vettä satoi. Olin mielen-osoittaja ;) ja kylläpä kämppä oli ihanan puhdas sen urakan jälkeen. Siivous on muuten aika hyvää palauttavaa ja aktiivista liikkumista lepopäivänä.


Tänään sitten - niinpä niin mitäpä tänään sitten on tapahtunut kun fiilikset on katossa? Noh ... crossfit peruskurssi on onnistuneesti suoritettu loppuun ja nyt on lupa mennä crossfitsaliin yksinkin treenaamaan. 

Kyllä alkuun meinasin - kun vuorossa oli kaksi tuntia treeniä ja lähinnä tekniikkaa - että mitenkähän mummun käy. Suunnitelma B oli, että jos jaksan vain yhden tunnin niin käyn sen kolmannen ja viimeisen sitten kahden viikon päästä. 

Tänään vetäjänä oli Lauri ja kun hän kertoi tuntien alkuun, että mitä tuleman pitää ja mitä kaksi tuntia pitää sisällään, niin taas otin suunnitelman B mieleeni. Sitten mennää sillä jos en jaksa.

Yksi tunti oli takana ja pari aivan uuttakin juttua tuli opittua, ja olo oli vähän väsy, muttei tuntunut ihan hirveän pahalle vielä. Tässä kohtaa meinasin, että olen toista tuntia siihen saakka kunnes tulee lopussa oleva kiertoharjoittelu. 

Kun Lauri järjesti välineet lopputreeniä varten - 30sek liike 30sek vaihto/lepo, neljä kierrosta, neljä liikettä - ja kertoi että päivän liikkeet ovat rinnalleveto tangolla, punnerrus, boxihyppy ja lekalyönti renkaaseen, niin taas tuli epäusko jaksamiseen.

Lauri kun kysyi, että onko vastaväitteitä liikkeistä, niin mulla pääs suusta että "mitäs jos ei enää jaksa, että jaksaminen on ihan lopussa nyt?". Ja Laurin vastaus oli että kyllä jaksaa, ja että tekee sitten vaan omaan tahtiin ja rauhassa. Okei. Tehää sitte. Tulee noutaja jos tulee. Lentää laatta jos lentää. Pyörryn sitte jos pyörryn. Nyt lähtee! Sisu nous ja adrenaliini alko virtaa suonii. Ja sitä virtas aina vaa enemmän mitä pidemmälle treeniä päästii. Kaks kierrosta ja Lauri käveli vierellä ja huus - tsemppimusan yli - Kuis menee? Nostin vaa peukun ja koetin hengittää vaihtoaikana happea kropalle seuraavaan liikkeeseen.

Oon oppinu tän tyypin treenaamista ja osaan jo jakaa voimia, niin että viimeiseen kierrokseenkin jää paukkuja ja vaikka vielä lisätä tahtia ja toistoja ja voimaa. Ja niin kävi nytkin. Viimeiset lekalyönnit paukkui renkaan pintaan sellasella voimalla ja äänellä, että varmaan kuuluivat kuntosalin puolellekin. 

Nyt crossfitsali on valloitettu. Siis aivan mahtava fiilis! Pukkarissa taputin itseäni olalle pariinkin kertaan. Mä jaksoin, mä jaksoin siinä missä nuoremmatkin. Ylitin itseni. Mies kun tuli tän voipuneen mummun hakemaan salilta autolla, ni en voinu hu hehkuttaa koko kotimatkan ajan ja kotonakin vielä tätä tunnetta. Tuskin maltan odottaa viikon alkua, että pääsen tekemään uudet saliohjelmani paremmin nyt tuolla crossfitsalin puolella - tai ainakin muutamat liikkeet niistä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii