sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Sisältä vahvempi osa 4 - omat ajatukset



Miten ajatukset - niin omat kuin muidenkin - vaikuttaa itsearvostukseen? Aika iso kysymys. Vaikuttaahan ne. Ja aika paljonkin.

Enhän oikeastaan tiedä toisten ajatuksia, jos ne eivät tule sanoina tietooni tai eleinä, ilmeinä näy silmiini. Ja tulkitsenko ne oikein, vai saako oma pääni muuntamaan ne toiseen muotoon kuin vastapuoli on tarkoittanut? Tämä tulkintahan perustuu oppimaani, kokemuksiini ja yleiseen käytäntöön.

Nyt kun olen tässä miettinyt minkälaisia ajatuksia päässäni liikkuu, niin - voi vitsi mitä sekasotkua. Yksikin positiivinen ajatus yrittää tulla päähäni, niin onpa siinä kymmenen negatiivista polkemassa raukkaa maan rakoon. Selkeä kehittämisen paikka. Mutta miten tuntuukaan jotenkin vieraalta ja teennäiseltä ajatella positiivisesti ja kehua itse itseään. Ei oo helppoa, ei ollenkaan. Yritän kuitenkin aloittaa. Jospa otan joka ilta ja yritän - huonostakin päivästä - löytää edes yhden hyvän jutun. Ja samalla miettiä, että mitä hyvää siitä ajatuksesta voisi seurata ja että miten voisin toistaa saman myönteisen kokemuksen toisenakin päivänä.

Otan aika helposti itseeni, jos johonkin tekemiseen tulee takapakkia, että vika oli nimenomaan minussa. Oli kyse sitten siitä, että onko tilanteelle voinut mitään vai ei. Tämä on sitä kuuluisaa syyllisen etsimistä. Jonkun vikahan se täytyy olla ja ensimmäisenä sormi osoittaa minuun itseeni.

Treenatessa olen yrittänyt epäonnistumisen hetkellä muistaa, että muutkin ovat aloittaneet pohjalta jossain vaiheessa ja oppineet monen yrityksen kautta. Tarkoitan tätä, että kukaan ei ole seppä tai muukaan ammattilainen syntyessään. Toiset oppii asioita nopeammin, joo. Mutta kun siitä ei rupeis syyttäämään itseään, vaan hartiat rennoksi vaan ja toteamaan että mulla siihen menee vähän kauemmin. Ja jospa jokin muu asia on taas mulle helpompi.

Kun olin saanut elämäntapamuutokseni siihen pisteeseen, että painoa oli pudonnut 20kg, niin kiitin pt:tä tästä. Hänpä käänsi kiitokset itselleni ja sanoi: Sinä sen työn olet tehnyt, annoin vain ohjeet ja neuvot siihen. Ja tosiaan, näinhän se on mennyt. Silti kiitoksen arvoiset ovat nuo ohjeet ja neuvot. Ja se tuki minkä sain tehdä juttuja oikein ja heikonkin hetken jälkeen vaan jatkaa. Repsahdukseen ei saa jäädä makaamaan. Ylös vaan ja pää pystyyn. Ja kun katson taaksepäin tätä kolmen vuoden matkaa, niin aika huikeita juttuja on tapahtunut. Saanen taputtaa omaa olkaani? Saan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii