torstai 29. lokakuuta 2015

Omaa pohdintaa preventiosta



En ole aiemmin oikeastaan kirjoittanut kantaaottavia kirjoituksia, mutta nyt jotenkin koen että olis avattava oma ääni ja pohdittava yhtä asiaa. Nyt työttömänä kun on ollut aikaa pohtia kaikenlaista.

Kysymys: Miksei kansalaisen ja varsinkin työttömän työikäisen omaa terveyttä edistäviä ratkaisuja tue kukaan/mikään?

Otetaanpa vaikka nyt 50+ ikäinen nainen - nimetään hänet tässä jutussa vaikka Pirkoksi - jolla ei ole perussairauksia vielä eikä mitään lääkitystä. Ylipainoa on - ja on aiemmin ollut vielä enemmän - mutta se on tullut vain omista huonoista valinnoista vuosien mittaan.

Tarkennus: Tarkoitan tässä kirjoituksessa terveydenhuollolla ennaltaehkäisevää - ja vieläpä omaehtoista - terveydenhuoltoa eli preventiota.

Terveydenhuoltoa Pirkko on saanut neuvolassa, koulussa ja työssä ilmaiseksi - no palkasta on nipistetty pieni siivu sairausvakuutusmaksun muodossa kustannuksiin kyllä. Mutta kun Pirkko jäi työttömäksi, jäi hän oman onnensa nojaan terveydenhuollon osalta. Nyt terveydenhuolto olikin hankittava itse - jonottaen ja maksaen itse. Pirkko tietää kyllä sen, että maassamme terveydenhuolto on halpaa joihinkin muihin maihin verrattuna.

Mutta tässä ei ole se ongelma, etteikö siis sairaana saisi hoitoa ja lääkitystä. Mutta kun Pirkko haluaakin pitää itse itsestään hyvää ja parempaa huolta ja pysyä työkykyisenä - jos mahdollisesti pääsisi palaamaan työelämään - ja muutoinkin toimintakykyisenä, jotta ei kuormittaisi sairaanhoitoa jatkossa. (Tästä aiheesta aiempaa pohdintaa täällä.)

Pirkko törmäsi esimerkiksi seuraavaan ongelmaan omalla kohdallaan. Syöpää sairastaneena ja syöpägeenin kantajana yhteiskunta tulee kiitettävästi ennaltaehkäisevään toimintaan mukaan. Pirkko pääsee joukkotarkastuksiin - rintasyöpä ja kohdunkaulasyöpä - ilmaiseksi. Pirkko sairasti kaksikin eri syöpää - geenin vuoksiko? Sitä eivät lääkäritkään osanneet sanoa. Mutta kun syöpätarkastukset päättyivät - eli syöpäsairauksien jälkeenhän on muutama vuosi ns jälkitarkastuksia poliklinikkamaksuilla uusiutumisriskin ajan - neuvottiin käymään kerran vuodessa omaehtoisesti tarkastuksissa omalla terveysasemalla, niin tulikin ongelma eteen. Terveysasemalla - kuin myös työterveysasemalla - lääkärit olivat jotakuinkin huuli pyöreänä, että ai mitä? Mikä tällainen tarkastus oikein on? Mitä kokeita pitäisi ottaa? Ja kun Pirkko luuli, että ammatti-ihmiset sen itse tietäisivät, eikä ollut aikanaan kysynyt asiasta tarkemmin syöpälääkäriltä. Tilanne kuitattiin lisäkysymyksiltä, ja Pirkko yritti muistella tarkastuksista että mitä verikokeissa oli tutkittu, ja sen mukaan lääkäri määräsi tutkimukset. Varmuutta siitä, että tulikohan nyt kuinka tarkkaa tietoa mahdollisista uusista syöpäsairauksista testattua, ei kyllä tässä kohtaa syntynyt.

Pirkko on myös uutisoinnista ja kuulemastaan saanut käsityksen siitä, että ns vuositarkastukset - mitkä työssäkäyvät saavat veloituksetta työnantajan piikkiin - ovat yleisessä terveydenhuollossa aika mahdotonta toteuttaa lääkäripulan vuoksi. Yksityisellä puolella tämä varmaan onnistuisikin, mutta jos raha on tiukilla niin sinne ei tosiaankaan ole varaa mennä. Pitää siis olla ensin sairas, niin sitten pääsee tutkimuksiin. Miksei ennen sitä, noin niinku ennaltaehkäisevässä mielessä? Eikös siinä tulisi säästöjä, kun varhaisessa vaiheessa huomattaisiin jokin sairaus esimerkiksi verikokeista?

Sitten on tämä oman terveyden parantaminen ja ylläpitäminen hyvänä terveellisillä elämäntavoilla, liikunnalla, hyvällä ruualla ja unella. Nämä siis mitkä vähentäisivät varmasti tuntuvasti sairaanhoitomenoja. Omasta kukkarostako vaan kaikki? Ilman mitään tukea tai helpotusta? Ilman liikuntaseteleitä, ilman työmatkojen hotellikuntosaleja ja uima-altaita, ja ilman ilmaisia työnantajan piikkiin tehtyjä lajikokeiluja menee työtön.

Toki Pirkko tietää, että liikkumista voi tehdä suht ilmaisestikin, mutta hän itse ei esimerkiksi tykkää lainkaan kävelemisestä eikä ole mikään vesipetokaan että ympäri vuoden kävisi uimassa järvissä. Kaupungin ulkoliikuntalaitteet ja kehonpainoharjoittelu tarjoavat hyvää ylläpitävää voimaliikuntaa, mutta jos haluaa edistyä ja parantaa lihasvoimaa, Pirkon mielestä siihen tarvitaan hyvä suunnittelu, ohjausta, seurantaa ja turvallinen ympäristö. Ja tätähän ei sitten edullisesti tai ilmaiseksi saakaan. Ja mitä tarvitsee 50+ Pirkko tulevaisuudessa? Lihaksia, jolla toimia, pysyä pystyssä ja jaksaa arkirutiinit itse. Tässä hyvä kirjoitus asiasta.


Entäpä hyvä ruoka? Parempaan suuntaan ollaan menossa hintojen kanssa, mutta kylläpä se epäterveellinen vielä edullisempaa on ostaa. Ja kun kukkarossa on pelkkiä kolikoita ja/tai tilillä muutama euro, niin jotta mahan saa täyteen on valinta useinkin se epäterveellinen, koska sitä saa grammamääräisesti enemmän eurolla. Pirkko on ottanut avuksi tarjousten perässä juoksemisen/pyöräilemisen, mahdollisen ruokahävikin minimoimisen ja sesonkisyömisen opettelun. Näillä on päässyt aika terveelliseen, halpaan ja hyvään ruokaan. Ja kun pitää ruuan yksinkertaisena, ei tule ostettua ns huteja.

No entäpä sitten lisävitamiinit ja -hivenaineet, joita niin kovin suositellaan? Näistä on aika paljon eri näkemyksiä. Toiset allekirjoittavat, että pelkkä monipuolinen ruoka riittää, ja toiset ovat taas sen kannalla, että lisää tarvitaan. Tämä varmasti on kovin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa moni asia: ikä, koko, terveys/sairaudet, perimä ja elintavat. Täältä lisää saantisuosituksista. Pirkko on kokemuksesta lisännyt itselleen D-vitamiinia, monivitamiinitabletin ja magnesiumia. Mutta nämä kaikki on ilman mitään korvausta itse hankittava, jotta pysyy terveenä. Pitääkö olla siis ensin puutostila ja sitten lääkärin kirjoittama resepti ja sitten saa korvauksen?

Pirkon ehdotus olisikin, että kannustettaisiin omaehtoiseen terveydenhuoltoon ja palkittaisiin ne, jotka sen erinomaisesti, hyvin tai edes kohtalaisesti tekevät, ja varsinkin vähävaraiset. Missä ovat työttömän etusetelit tai palkinnot siitä, että säästää yhteiskunnan rahoja sairaanhoidon menoista? Työnantajatkin palkitsevat tupakoinnin lopettamisen tai liikunnan suoritukset, ja kannustaa liikuntasetelein pitämään itsestään huolta ja välttämään sairauspäiviä. Mutta mistä työtön saa kannusteet? Ei niin mistään. Työkyky pitää ihan itse ja omasta kukkarosta repien pitää yllä.

Kertomuksen Pirkko kuitenki teki reilut kolme vuotta sitten vähillä rahoilla päätöksen ja aloitti omaehtoisen terveydenhuollon. Liikunta maksaa, terveellinen ruoka ja lisävitamiinit maksaa, mutta kyllä se sairauksien hoitaminen maksaa enemmän. Lääkärissä Pirkko on käynyt tämän kolmen vuoden aikana vain tarkastuksissa syöpägeenin vuoksi. Pirkko on laittanut asiat tärkeysjärjestykseen ja oma hyvinvointi on nro 1. Se aiheuttaa luopumista monista asioista, mutta tilalle tulee paljon hyviä asioita.

Kaikkea sairautta ei voi estää, mutta aika montaa voi ja ihan omilla valinnoilla.

Lisää luettavaa aiheesta:
Terveyserot
Hyvinvointia edistävän liikunnan ohjausryhmä
Yli viisikymppiset arvioivat työkykynsä aiempaa paremmaksi
* Työterveyshuolto ja työkyvyn ylläpito
* Pitkittynyt työttömyys ja työkyky

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii