lauantai 10. lokakuuta 2015

Tää päivä meni sitte totaalisesti läskiks

Jos joku päivä voi mennä niinku ei pitäis ni tää on just yks niistä. Mutta näitä tulee välillä ja pitää antaa tulla. Turha taistella vastaan.


Aamulla kissa herätti puoli viiden maissa. Kerrankin kun olisi saanut nukkua aivan vapaasti, kun ei ollut mihinkään lähtöä aamusta. En ollut suunnitellut yhtään mitään. Lepopäivä siis tiedossa ja jos jotain tekisi mieli tehdä niin aikaa olisi.


Neuloin keskeneräisiä käsitöitä vähän. Suunnittelin sisustusta - mikä on nyt vähän vielä keskeneräinen sekin. Tein sellasta mitä-sattuu-eteen-tulemaan-hommaa. Kampasin kissoja ja luin kirjaa.


Mies tuli kaupasta ja toi Pandan tummaa suklaata. Ja sitten lähti kaikki lapasesta. Piti ottaa se yksi rivi eli muutama pala vaan ja jättää toiseen kertaan loput. Mutta kun otti sen yhden niin teki mieli ottaa lisää - siis vaikka olo oli jo huono. Lopulta kädessä oli tyhjä suklaapaperi ja vatsassa velloi.

Sitten tuli morkkis ja kaikki alkoi harmittaa. Käsi on vielä kipeä ja toinenkin käsi on kipeytynyt. Huominen salille meneminen tuntui huonolta vaihtoehdolta ja päätin pitää himmailua koko viikonlopun ja pidempäänkin jos tarve vaatii. Nyt antaa käden - tai käsien - levätä oikein kunnolla, jottei kunto mene huonommaksi.

Varhainen herääminen aiheutti sen, että neljän maissa tuli totaalinen väsy. Meinasin vaan hetken levätä sängyllä, mutta nukahdinkin siihen pariksi tunniksi. Ja sitten olo vasta huono olikin. Omat hyvät päiväunet ovat aiemmin iltapäivällä ja maksimissaan puoli tuntia. Jos nukun sitä enemmän niin olo menee ihan höntiksi ja koko ilta on ihan sumun peitossa, ja seuraavan yön uni saattaa olla huonoa - mutta ei välttämättä mikäli on univajetta tai kroppa on ylirasittunut.


Kun heräsin mies tuli asioilta ja aloitti ruuanlaiton. Menu oli makkaraa ja ranskalaisia eli maggara-perunat. Ai että teki mieli pitkästä aikaa tällaista mättöä sinapin kera ja sitähän tosiaan piti syödä. Ja että maistui hyvältä - ja epäterveelliselle.


Ja kun on lähtenyt syömään muuta ku pitäis, niin sehän jatkuu ja jatkuu. Huonot hiilarithan tekevät sen, että nälkä ei poistu ku hetkeksi ja taas tekee mieli syödä jotain. Ja kun mies oli tänään kokkina ja paistoi patonkeja, niin siis se ihana tuoksu mikä keittiöstä tulvi nenääni, niin pitihän niitä nyt maistaa tuoreeltaan. Siis nam!

Nyt kun vielä teen sen, että katselen telkkua ja valvon niin on kroppa totaalisessa shokissa tästä kaikesta ja aineenvaihdunta ihan sekaisin.

Mutta aina ei jaksa olla fressi, ei aina jaksa syödä terveellisesti ja treenata. Vai luulitteko, että en muka ikinä repsahda ja kärsi morkkista? Näitä sattuu kelle vaan. Tärkeintä on se, miten tästä jatketaan. Jäädäänkö rypemään tänne ojan pohjalle vai noustaanko ja tehdään ryhtiliike takaisin parempaan. Itse valitsen kyllä jälkimmäisen, koska tiedän että olo on hyvän unen ja ruuan sekä liikunnan jälkeen tuhat kertaa parempi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii