sunnuntai 6. joulukuuta 2015

No nyt kyllä lensin persiilleni!

Noh en siis ihan konkreettisesti ole kanveesia takalistolla pyyhkinyt ja lämmittänyt tai itteäni lattialta keräillyt, vaan luin jotain sellaista, mikä löi kuin halko otikkoon.

Terveysliikunnan suositukset täyttyvät heikosti -artikkelissa/tutkimuksessa oli aika karua luettavaa suomalaisten liikkumisesta - ja siis nimenomaan liikkumisesta laadullisesti JA määrällisesti oikein. Täältä pääsee lukemaan laajan raportin (87 sivua).

Jos nyt en puutu tässä koko tutkimustulokseen vaan otan itseni ikäiset - 55v. - naiset tarkasteluun, niin en voi kun voivotella ja pudistella päätä.

Ote raportista:
Vanhimmassa ikäryhmässä enää seitsemän prosenttia täytti lihaskuntoliikunnan terveys-liikuntasuosituksen. Myös naisten lihaskuntoliikunta väheni iän myötä, mutta ei niin paljon kuin miesten. Yli 45-vuotiaat naiset täyttivät lihaskuntoliikuntasuosituksen hieman useammin kuin vastaavan ikäiset miehet (kuvio 3.5. alla).


Mutta siis ... vain noin 5% 55-64-vuotiaista naisista liikkuu suositusten mukaan määrällisesti ja laadullisesti ikäänsä nähden oikein. Siis 5%!! Nyt joku lukija siellä mutisee, että tämä on jo vanhentunutta tietoa. No sitä se on, kyllä sen tiedän. Mutta ei niin kovin montaa vuotta vanhaa tietoa. Jos olisin itse ollut vastaamassa tutkimuksen kyselyyn, olisin tuolloin ollut itsekin riittämättömän liikunnan luvuissa mukana.

Eli kun käännetään luvut toisin päin, niin noin 95% liikkuu liian vähän tai yksipuolisesti eli ei suositusten mukaisesti kokonaan.


Ote raportista:
Eniten liikkumattomia oli vanhimmassa, 55−64-vuotiaiden ikäryhmässä. (työikäisistä)

Ja kun otetaan viimeaikasia juttuja kehiin, niin aika moni niistä kertoo uupumuksesta, loppuunpalamisesta ja passiivisen elämän sairauksista. Olisikohan näillä kahdella asialla jokin yhteys? Jos et liiku tarpeeksi, niin et jaksa ja sairastut. Eikö olekin yksinkertaista? Minusta on. Nyt sen itsekin uskon, kun lähdin ja kokeilin. Paluuta ei enää ole vanhaan.

Mitä tästä sitten seuraa, kun ikää tulee lisää ja siirrytään eläkkeelle? Työstressi helpottaa ja lyödään loputkin hanskat tiskiin ja uppoudutaan vielä syvemmälle sohvan pohjalle. Niinkö? Vai siirretäänkö liikunnan aloittamista jollain tekosyyllä? Ja aloitetaan se SITTEN kun eläkkeelle päästään ja on aikaa? Mitäpä jos sen aloittaisikin TÄNÄÄN?

UKK-Instituutti/Harri Sievänen kirjoittaa Terveysliikuntauutisissa 2011 artikkelin Liikkumattomuus lisää lonkkamurtumariskiä. Artikkelin voi lukea täältä - sivu 13.

Ote artikkelista:
Vanhenemisen myötä elimistössä tapahtuu monia fysiologisia ja biologia muutoksia, joiden seurauksena fyysinen toimintakyky alkaa enemmän tai vähemmän heiketä. Hengitys- ja verenkiertoelimistön hapenkuljetuskyky ja kestävyyskunto laskevat. Lihasmassa pienenee ja lihasten
maksimivoima alenee. Samoin heikkenevät reaktionopeus, tasapaino ja asennonhallinta. Erityisesti lihasten kyky tuottaa nopeita liikkeitä alenee, jolloin yllättävien tilanteiden (esim. kompastuminen tai liukastuminen) hallinta voi olla ylivoimaista, ja henkilö kaatuu.


Ahtiainen ja Häkkinen kirjoittavat artikkelissaan täällä:
Riittävät lihasvoimaominaisuudet ylläpitävät lihasten toimintakykyä, jolla voi olla yhteyttä alentuneeseen loukkaantumisriskiin ja esimerkiksi alaselkäkipuihin. Erityisesti nopean voimantuoton voi olettaa parantavan tilanteen hallintaa nopeiden asennonmuutosten yhteydessä, kuten horjahtaessa.

Olen konkreettinen esimerkki tästä edellisestä. Vielä vuosien 2011-2012 välisenä talvena pelkäsin lähteä ulos talvella liukkaalla. Olin tuolloin 51-vuotias. Aiempina talvina olin kaatunut pari kertaa aika pahasti - onneksi selvisin mustelmilla ja venähdyksillä - ja nämä aiheuttivat pelkoa. Mutta kun aloitin laihduttamisen niin samalla pt:n ohjauksessa aloitettiin lihasten parantaminen, kestävyyden parantaminen ja tasapainoharjoittelu. Ja tuon jälkeen talvet eivät enää ole liukkaudellaan minua pidätelleet sisällä. Nastakengät jalkaan ja ulos vaan kävelemään. Pari kertaa ilman nastakenkiä olen horjahtanut ulkona, mutta kun lihakset ovat kunnossa ja reaktionopeus kropan heilahdukseen on paljon parempi, niin olen välttynyt silloinkin kaatumiselta. Vain pieni horjahdus ja takaisin balanssiin.

Minusta ainakin on paljon halvempaa liikkua riittävästi, vahvistaa lihaksia ja ostaa ne nastakengät, kuin maata sairaalassa lonkka - tai jokin muu kehonosa - murtuneena tai syödä vuosia esim. verenpaine- tai diabeteslääkkeitä.

Olen aiemminkin kirjoittanut terveydenhoidon puolesta. Ja olen sitä mieltä edelleenkin. Sairaudenhoito on kallista. Ja nyt puhun tässä vain ja ainoastaan liikkumattomuudesta, passiivisuudesta ja välinpitämättömyyden aiheuttamista sairauksista, eli mille kukin itse voisi tehdä paljonkin liikkumalla riittävästi ja oikein, sekä syömällä terveellisesti ja tarpeen mukaan.

Eiköhän nyt tehdä niin, että lähdetään joukolla liikkumaan ja vahvistamaan lihaksia. Tänne Etelä-Suomeen talvi ei ole vielä tullut, mutta kun se kohtsillää tulee niin ne liukkaat kelit alkavat taas eli mummujen kaatuilukelit, kuten lapseni sanoi pienenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii