torstai 10. joulukuuta 2015

Olo on ku pupulla pääsiäisen jälkeen



Treenaaminen on kivaa, jee ... ainakin siihen saakka ku tulee stop. Eli olo on ku pupulla pääsiäisen jälkeen. Jaa että mitäkö?

Mul on just nyt tollanen olo ku tolla kuvan pupulla. Eilen aamulla jo oli - ja jos nyt rehellisii ollaa ni ollu jo pari päivää sitä ennenki - vähä voimaton olo ja uni ei oo ollu hyvää. Puhti poissa, pieniä huippauksia ja vähän pieniä rytmihäröjä. Ja niinku vannoin, että kuuntelen kroppaa ja muka otin opikseni kahden vuoden takaisesta pakkohimmailusta - mikä keski kolmisen kuukautta. Niinpä niin, tässä sitä ollaan taas kun ei usko kun on niin kivaa treenata lujaa. Mut miten tätä ei millään opi? Nii ja lähdin sitte eilen vielä vetää kahdesta treenistä sen rankemman. Ihan hyvin se meni ja metconin aika parani rikkinäisestä pallosta huolimatta. Jotenki vaa huippas ja hikee pukkas oudosti pitkään treenin jälkee.

Ja kun katsoin vähän taaksepäin ja vertasin edellisen kerran yhtäläisyyksiä tähän, niin silloinkin treenasin näitä aikaa vastaan metconeita ja maksimisykkeet paukku liian tiuhaan. Tai siis mulle liian tiuhaan. Tähän yhtaikaa huono uni, stressiä ja liian vähän hyvää lepoa, niin eihän siitä hyvä voi tulla.

Tänää onki sitte heitetty kalorilaskurit nurkkaan eli syöty normaalimäärä kaloreita - tai vähän ylikin - ja nukuttu päikkäreitä. Nyt himmaillaan taas - pakosti. Mutta kun tiedän, että muu ei nyt auta. Ainoo ns treeni on tosi tosi kevyt ulkoilu eli hapetus, jotta unen saa paremmaksi ja stressiä pois kropasta. Ruokailu fiiliksen mukaan eli sieltä kans stressi pois ja painonpudotus pois mielestä. Tässä eväät ainakin viikoksi ja sitten katsotaan missä mennää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii