keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Älä aloita uutta ennen kuin olet lopettanut vanhan


Uuden vuoden alku ja uusia ajatuksia pää täynnä. Tuttua? Muutoksen aika ja lupauksia parantaa tavat. Vielä tutumpaa?

Kuinkahan monta kertaa olenkin elämäni aikana aloittanut jotain - siis laihdutusta, uutta käsityötä, uutta työtä, uuden kodin haaveilua tai jotain muuta?

Luonteeni on sellainen kumma, että tekiessäni jotain haaveilen jo uudesta ja/tai kivemmasta. En oikein osaa nauttia siitä mitä juurikin nyt teen.


Käsitöitä on aina ollut useita keskeneräisiä, ja päätinkin tässä loppuvuonna että nyt tuli tälle stoppi. Tein ensin kaikki keskeneräiset valmiiksi ja sitten vasta sain luvan aloittaa uutta. Mietin kyllä jo uusia, joten en aivan ollut siinä ja nyt tekemisessä mukana. Mutta pääsin tavoitteeseen eli tein kaikki pois ja sitten vasta oli uuden vuoro. Ja nyt koetan pidättäytyä yhdessä - tai korkeintaan kahdessa - käsityössä kerrallaan.

Viime vuoden aikana oivalsin, että minun erityisherkkyyteni onkin tällaista elämyshakuista herkkyyttä. Ja tämä tuo just sellasta pientä levottomuutta ja kyllästyn herkästi tekemään yhtä ja samaa. Treeniohjelmatkin on räätälöity nyt niin, että vaihtelevuutta löytyy ja treenit muuttuu matkan varrella. En siis pääse kovin herkästi kyllästymään, enkä ala tekemään omia treenejä vaan menen suunnitelman mukaan.

Kirjoitus vähän nyt rönsyilee - mutta haittaako tuo? Näin aamusta on kiva kirjoitella, kun muu perhe vielä nukkuu ja on hiljaista. Täällä blogissakin mulla on juttuideoita välillä monta kesken. Kypsyttelen niitä ja joskus jokin niistä menee roskakoriin, kun ei teksti ole mielestäni hyvä. Paras - siis omasta mielestäni - teksti on sellainen, mikä tulee pakottamatta. Silloin ehkä osaan olla läsnä parhaiten.

Tuo otsikon lause tuli silmiini erään uutiskirjeen kautta ja sai minut pohtimaan. Älä aloita uutta ennen kuin olet lopettanut vanhan. Tää onkin aika monisäikeinen juttu. Käsitän sen niin että enemmän pitäisi olla läsnä siinä mitä tekee, eikä ajatuksetkaan olisi seuraavassa jutussa.


Asuntojen suhteen meillä on ollut vähän sama. Kun vuonna 2003 myytiin oma asunto pois ja muutettiin, alkoi tästä sellainen muuttoketju että heikompaa hirvittäis. Kymmenen seuraavan vuoden sisällä muutimme seitsemän kertaa ja viime vuonna muutimme vielä kerran tähän nykyiseen kotiin. Nyt koti on hyvä. Samaa yhden vuoden asumisen jälkeistä "mihin sitten muutettais" -ilmiötä ei ole tullut. Se on nyt tämä se meidän uusi hyvä koti. Näiden asuntojen kanssa on ollut myös tuollainen levottomuus ja osa tavaroista on siirtynyt avaamattomissa muuttolaatikoissa seuraavaan asuntoon. Nyt laatikot on purettu ja tavaraa on poistettu melkoisesti. Varmaan osa tilanteesta johtuu siitä, että tämän 11 vuoden sisällä tyhjensimme molempien vanhempiemme asunnot, ja vasta nyt olemme päässeet oikeasti katsomaan mitä matkaamme on tarttunut.


Koetan - en lupaa kuin koettaa parhaani - tänä vuonna ja jatkossakin olla enemmän läsnä tilanteessa, enkä harmittele vanhoja enkä kauheasti suunnittele tulevaa. Toki vanhoista on hyvä oppia ja uutta tavoiteltavaa ja haaveita tulee olla. Mutta enemmän sitä tässä ja nyt -juttua siis opettelen.

Kiva välillä pyöritellä ajatuksiakin ihan tällee sekavasti. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii