perjantai 1. tammikuuta 2016

Paluu salille ja uusi alku


No niin. Valoa kohden mennään taas. Päivä pitenee ja mielikin vähän virkistyy. Näinhän se menee meillä täällä pimeässä ja kylmässä pohjosessa.

Loppu tuosta vuodesta 2015 meni hiukan huonoissa merkeissä, kun ensin univajeen vuoksi kroppa sano stop - enkä jaksanut muuta ku nukkua ja syödä - ja kun joten kuten jaksoin vähän ulkoilla kevyesti niin iski flunssa. Kuumetta ei nostanut ja sehän tiesi sitten pitkää versiota toipumisesta. Vuosisadan yskä ilkeili toista viikkoa, ja rasitus yskittää vieläkin vähän.


Treenejä jäi kaikkiaan kolme viikkoa välistä. Ja mitä oli tilalla? Himmailua. Kotona neuloin villasukkia, katsoin elokuvia ja kun oli hiukankaan jaksamista niin venyttelin ja tein kevyttä keppijumppaa tai ulkoilin kevyesti kävellen. Oli muuten Lahen kadut aika autiot joulupäivän aamuna klo 8. Ku olis aavekaupungin kaduilla kävelly.

Joulun pyhinä alkoi olo olla sen verran hyvä, että oli ikävä salille treenaamaan. Tästä tunteesta tiedän, että nyt on toipuminen jo hyvällä mallilla. Mutta maltti oli valttia, ja varsinkin kun puhutaan hengitysteiden kanssa toipumisesta.

Ja kun en aiemmin muistanut kuunnella kropan viestejä - että unta ei ollut riittävästi ja sen kautta palautuminen oli huonoa ja jaksaminen kehnoa - niin nyt oli sitten katottava peiliin ja otettava itteesä niskasta kiinni. Liikunnan aloittaminen toipilaana oli tehtävä taidolla, jotta vältyin jälkitaudeilta tai uudelta ylirasitustilalta.

Tässä netistä löytämiäni juttuja aiheesta:
http://anna.fi/liikunta-ja-terveys/liikunta-ja-hyvaolo/miten-aloittaa-liikunta-flunssan-jalkeen-10-kysymysta
http://www.kauneusjaterveys.fi/treeni-ravinto/liikunta/voiko-flunssaisena-treenata



Mutta voi sitä riemua kun pääsin salille pitkästä aikaa. Kyllä se vaan on myönnettävä, että siellä tykkään käydä ja olo oli kun olis toiseen kotiin tullu. Ihanan rauhallista. Vain minä ja crossfit-sali välineineen. Kyllä sai kropan lisäksi myös mieli treeniä. Otin kyllä hyvin varovasti tämän ekan kerran, ja tein hieman kevyemmän version treenistä. Kahvakuulat kevyempiä, lepo sarjojen välillä pidempi, ei mitään aikaa vastaan tekemistä ja hieman muutin liikkeitä kevyempiin versioihin. Mutta kuitenkin treeni ohjelman mukaan. Tästä se taas alkaa. Tavoitteet eivät ehken pysy aikataulussa, mutta viis siitä, terveys edellä mennään.


Vuoden viimeisen päivän treeni oli hieman rankempi. Sain tyttären mukaan tsemppariksi. Vielä sykkeet nous herkästi, mistä tiesin että toipuminen on vähän kesken. Ihan täysillä ei siis treeniä vedetty - tai no melkein.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii