lauantai 2. tammikuuta 2016

Unelmia ja esteitä



Uuden vuoden alku ja uusien suunnitelmien tekoa. Sitä on minun päivät nyt. Olen aina ollut listojen tekijä, suunnittelen juttuja etukäteen ja jäsentelen niitä. Teen aikatauluja ja koetan pysyä niissä. Suoritan ja suoritan. Petyn kun jään tavoitteista jälkeen ja pinnistän entistä enemmän.

Liikkumisessa ja painonhallinnassa nämä eivät ole olleet kovin hyviä konsteja, mutta en ole vieläkään oppinut tekemään asioita toisin. Asetan tavoitteita ja huomaan, että liikunnan nautinto ja hauskanpito ovat jääneet suorittamisen alle. Ruokaa tarkkailen koko ajan, koska tavoitteena on tiputtaa kehon rasvaprosenttia. Liikun ohjeiden mukaan, ja unohdan katsoa peiliin ja unohdan kuunnella kroppaa. Kroppa sanoo stop ja pidän pakkolepoa. Suutun ja lataan kiukkua ja lähden taas entistä kovemmin tekemään juttuja, jotta pääsen asetetussa aikataulussa tavoitteisiin.

Tätäkö tämä nyt on sitten hamaan tappiin saakka? Missä se liikunnan riemu on? Missä se ruuasta nauttiminen on? Missä se ilo saavutuksista on? Missä?

Törmäsin netissä muutamiin kysymyksiin, joihin jäin ihan miettimään omalta osaltani vastauksia.

Vuodesta 2015, mitä toisin uudelle vuodelle mukana?
Terveelliset tavat olla ja elää, terveellinen ruoka ja liikunta sekä riittävä ja hyvälaatuinen uni. Mutta haluaisin oppia tekemään nämä paljon paljon rennommin. Nyt niihin menee turhaa energiaa ja ne aiheuttavat liikaa stressiä.


Vuoden 2016 asenne?
Kuten edellä totesin, haluaisin oppia ottamaan asioita löysemmin rantein. Nyt pipoa kiristää ja tekemisiin on tullut liikaa etukäteisjännitystä ja suorituspaineita. Spontaanius on unohtunut tyystin.

Unelmien esteet?
Jännitän aika paljon kaikkea etukäteen. Tai oikeastaan pelkään. Tietoisesti en välttämättä tätä tee, mutta alitajuinen jännitys tekee huonon olon ja sitä kautta tulee epävarmuus ja pelko. Pelkään mitä? Epäonnistumista? En tiedä, ehkä. Uudet asiat, paikat ja ihmiset vaan jännittää.
Mutta sen muutaman kerran, kun en ole ehtinyt saada jännitystä liian pitkälle, niin olen uskaltanut ja saanut positiivia kokemuksia ja onnistunut. Näitä haluaisin lisää.
Unelmieni toteutumista estää tällä hetkellä konkreettisesti myös rahan puute. Tietysti tässä maassa saa vielä jotain edullisesti tai jopa ilmaiseksikin, mutta se vaatii paljon rohkeutta ja luovuutta. Rohteutta puuttuu, mutta luovuutta kyllä löytyy aika paljon.


Opiskeluun laitetaan tämän perusteella siis - edelleenkin - spontaanius, turha jännittäminen pois ja tilalle rohkeutta ja uskallusta lisää. Niin ja suorittamista vähemmäksi, ja tekemisen iloa sekä siitä nauttimista tilalle.

No joo - helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritän. Pala ja asia kerrallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii