sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Speeding - to do what?

Huhuu - juu kyllä täällä ollaan joo. Aika menee niin nopsaan. Ei meinaa ehtiä kaikkea. Blogin kirjoitukset on jääneet aika vähiin.


Treenaamassa olen käynyt Forecross-salilla silloin, kun lepo on ollu riittävää. Yöunet ovat tahtoneet olla vähän sitä ja tätä. Kropan kuuntelua olen taas opetellut oikein olan takaa. Sykkeitä olen mittaillut ja lämmittelyjen aikana olen kuulostellut mikä on vire aloittaa treeniä. Nyt olen vihdoinkin ymmärtämässä miten tärkeä juttu tämä on, vaikka mieli tekisi treenata kovaa ja tavoitteet meinaa karata ajallisesti kauemmas, niin pitää osata pysähtyä ja himmailla, kun sen aika on. Tää on vähä ku autolla ajais ylinopeutta. Riskit on kovat onnettomuuteen eikä lopulta voita mitään jos pari minuuttia aiemmin on perillä. Mieluummin rauhassa ja turvallisesti mennää eteenpäin - kaikessa.

Yks aamu salilla kesken alkulämppärin tuntu tosi voimattomalta ja jouduin ihan keskeyttämään soutamisen hetkeksi. Hengitin rauhallisesti ja hetken päästä jatkoin ihan hiljakseen. Sykkeet käväs vähän taas korkeella ja säikähdin. Treeni piti kattoa sen mukaan tosi tarkkaan kroppaa kuunnellen.


Tämä tapaus avasi pikkasen mulle taas uutta. Mietin mitä oikein teen väärin. Ja seuraavalla kerralla salilla kokeilin. Aloitin soutamisen ihan löysästi ja hitaasti, ja siitä aivan hiljalleen lisäsin vauhtia. Eli ei nollasta sataan heti, vaan hitaasti hitaasti kiihdyttäen, ja samalla kuulostellen että missä mennään. Ja kas kummaa! Ei tullut sykkeisiin piikkiä ylös eikä tullut paniikkia eikä voimatonta oloa. Happi kulki ja kroppa heräili rauhassa vastaanottamaan treeniä. Tämä korjausliike jää nyt pysyvästi ohjelmaan. Ja siis varsinkin mulla kun ikää on jo 55 ja teen treeniä 1-1½h päästä heräämisestä.

Jospa tästä nyt alkaisi uusi jakso treenaamisessa ja IHAN OIKEESTI oppisin treenaamaan kropan vaatimalla tavalla. Toivotaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii