sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Erityisherkän elämää osa 4 - oma tapa liikkua


Mikä on minun tapa liikkua? Jaa-has - tällä hetkellä liikkuminen on minulle tosi tärkeää ja tavoitteellista. Olen pudottanut painoa, muuttanut ruokailuani ja siirtynyt passiivisesta sohvalla istumisesta aktiivisempaan olemiseen. Näin ei siis aina ole ollut.

Olen murrosiästä saakka ollut ylipainoinen enkä oikein tykännyt koulussa liikuntatunneista. Vapaa-ajalla kyllä liikuin jonkin verran - pyöräilin, kävelin ja kesällä uin. Pyöräily on ollut keväästä syksyyn hyötyliikuntamuotona oikeastaan aina.

Eri liikuntalajeja olen kokeillut vuosien varrella - koripalloa, uintia, vannevoimistelua - mutta en oikein ole koskaan saanut mitään kipinää yhteenkään lajiin. Jos olen liikkunut, niin samalla on pitänyt toimittaa jotain hyödyllistä. Eli liikkuminen on ollut vain siinä sivussa tapahtuvaa hyötyliikkumista.


Kun tytär houkutteli minut kuntosalille v. 2012 elämäni ekan kerran, niin se oli oikeastaan se mistä sain pienen kipinän. Ja suurempi kipinä tuli crossfitista ja kiertoharjoittelusta. Tykkään lyhyistä ja tehokkaista treeneistä. Ne on niin mun juttu.


Erityisherkkänä kuulun joukkoon HSS eli High Sensation Seekers eli elämyshakuiset erityisherkät ja minun kohdalla tämä liittyy nimenomaan liikuntaan ja liikkumiseen. Kaipaan hyvin herkästi vaihtelua - kyllästyn siis helposti tekemään yhtä ja samaa - tykkään tehdä kovaa treeniä, kaipaan adrenaliiniryöppyjä ja WAU!-kokemuksia.

Ja kun nyt katson aikaa taaksepäin niin vaihtelua harrastuksissani on todellakin ollut lapsena ja nuorena. Olen yhden kauden jaksanut tehdä ja kokeilla - mm. kitaransoitto, partio, voimistelu, uinti - mutta seuraavana vuonna olen hakenut jo jotain uutta.


Toinen ongelma tässä elämyshakuisuudessa on, että innostun helposti mutta jaksaminen ei olekaan balanssissa intoiluni kanssa. Tämä vaatii vielä opettelua, että en enää ajautuisia yliviretilaan ja pakkolepoon.


Tässä muita havaintoja minusta liikkujana - tänä päivänä:
- treenaan mieluusti aamulla tai aamupäivällä, jolloin kroppa ei ole vielä ylivireessä
- lyhyt treeni on sopivampi - olen nyt yrittänyt tehdä yli tunnin kuntopyöräilyä ja kyllä se vaan on niin tylsää
- tykkään treenata yksin tai hyvin pienessä ryhmässä
- haluan tehdä liikkeet hyvällä tekniikalla alusta alkaen ja sen vuoksi pt onkin ollut apuna koko ajan
- voimatreeni on kivempaa kuin aerobinen treeni
- pari kertaa olen saanut itseni yliviretilaan liian vähällä levolla ja huonolla palautumisella - ei oo yhtää kivoja kokemuksia, en suosittele kellekään
- kroppaa olen oppinut kuuntelemaan vähän paremmin
- tavoitteita on ja niitä kohden mennään - hitaasti mutta mennään kuitenkin
- opin päivittäin uutta liikkeissä ja tuntuma lihaksistoon alkaa löytyä - ahaa-elämyksiä on tullut parin kuukauden sisällä useita - esimerkiksi se että mitä tarkoittaa valakyykyssä ohje lavat lukkoon
- nautin oppimisesta ja tavoitteisiin pääsystä


- crossfit-sali - tai Foreverillä Forecross-sali - on toinen kotini, se on kuin suuri leikkipaikka minulle
- sykkeitä seuraan ja jopa näen hieman kehitystä, kun teen samaa treeniä useampaan kertaan
- kun lihakset on arat treenin jälkeisenä päivänä, tiedän tehneeni jotain ja olen tyytyväinen.


Kehityskohteita jatkoon löytyy vielä:
- rennompi liikkuminen - nyt tavoitteet hallitsevat liikaa
- löytää laji voimatreenien vastapainoksi - olen kokeillut qigongia, syvävenyttelyä ja pilatesta, mutta  en ole vielä löytänyt omaa kivaa lajia - nyt kesällä pyöräily ulkona on rentouttavaa ja palauttavaa kyllä
- rauhoittumiseen liittyen myös rentoutusmis- ja hengitysharjoituksia tulisi tehdä enemmän
- mun tulis vieläkin enemmän saada tätä koneella istumista vähennettyä - ja yleensäkin aktivoida arkea enemmän
- pitäisi miettiä jotain ryhmäliikuntaa, mikä sopisi ajallisesti ja muutoinkin minulle - tahtoo olla vaan aika iltapainotteista tuo tarjonta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii