lauantai 21. toukokuuta 2016

Muuttostressi yrittää iskeä otikkoon


Laitoin juuri hetki sitten tyttärelle viestiä: "Millähä sais tän tunteen - et ei ehdi kaikkee tekee ennen muuttoa - pois tai ainakin vähä vähemmän paniikinomaiseksi?"

Jep. Alkaa iskee muuttostressi. Päivät vähenee ja muutto lähenee. Ja mä kun meinasin, että tämä olis meidän koti vielä pitkään.


On se aika jännä miten johonkin asuntoon - vaikkei ole edes oma mitenkään - kiintyy ja sitä pitää omana kotina. Tämä nykyinen asunto tuntui todellakin siltä. Talo on ihanan rauhallinen, asunto on hyväkuntoinen ja paikka on meille juurikin sopiva.

Uuden asunnon rauhallisuudesta emme vielä tiedä - ei ole edellistä asukasta tiedossa keneltä kysyä. Asunto ei ole niin uusi kuin nykyinen, mutta jollain tavalla mielenkiintoinen. Sisustus-minä on aloittanut jo suunnittelun ja ideoita - aivan uudenlaisiakin - on tullut jo monia. Asunnon sijainti ei ole pahin mahdollinen, kun saadaan jäädä kuitenkin keskustan palveluiden lähelle emmekä joutuneet laitakaupungille, mistä kaikki olisi kaukana.

Kodista täytyy pakata kaikki tavarat mukaan ja vielä pitäisi ehtiä se siistiä kuntoon seuraaville asukkaille. Tässä kohtaa tuntuu aika loppuvan. Kun olis paljon rahaa - tai edes tarpeeksi - niin palkkaisin ison iskuryhmän hommiin tekemään koko muuton.


Huomenna hoitokissa lähtee omaan kotiin ja sitten alkaakin täysin kissaton aika meille. Sekin vielä muutoksena tässä kaiken keskellä. Joskin on sisustus-minä ja ideointi-minä jo hehkutellut mitä kaikkea voikaan taas tehdä vapaasti kun ei ole kissoja talossa.

Stressin huomaan siitä, että uni taas takkuilee öisin. Heräilen parin kolmen tunnin välein. Nyt on jalan takia syödyt tulehduskipulääkkeet auttaneet tilanteessa vähän. Mutta onko uni hyvää ja palauttavaa, kun olo on päivälläkin ollut aika nuutunut. Noh, nyt kuuri onneksi loppui ja pääsen parissa päivässä eroon tästä lääkeväsymyksestä.

Nyt koetan ottaa ihan rauhallisesti ja suunnitella loput muuttojutut järjestykseen. Sillee saan ne pois tuolta päästä seikkailemasta eestaas sinnetänne eikä oikein mihinkään. Siitä sekavasta ajatusvyyhdestä tulee juurikin paniikkia, kun ei oikein hahmota tarkkaan mitä on vielä tekemättä ja missä järjestyksessä asiat tekisi.

Pidän tässä vaiheessa parin viikon kirjoitustauon muuton vuoksi täällä blogissa, mutta en katoa mihinkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii