keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Pessimisti optimistiksi - onnistunkohan?



Pessimisti ei pety. No niinhä se on. Pessimisti käy kaikki kauhuskenaariot päässään läpi ja maalaa piruja seinille niin maan perusteellisesti, että kävi miten kävi niin joko pahin toteutuu - eli ei mitään yllättävää - tai sitten tulee positiivinen kokemus eli tilanne meneekin paremmin kuin oli odottanut.


Tämä filosofia mulla on ollu aika pitkään. Nyt vanhemmiten mieli on kyllä laimentunut. Joskus jopa ajattelen - tai ainakin yritän ajatella - positiivisesti uusista tilanteista. Tällainen positiivinen ajattelu ja katsantokanta vaatii minulta vielä tosiaankin opettelua.

Jos jollain läheisellä on ollut asiat pahasti - siis todella pahasti - pielessä, niin sellaisessa tilanteessa olen mielestäni pystynyt parhaiten tähän positiivisuuden etsimiseen. Aina ja kaikissa asioissa on jokin - vaikka vain pienen pienen pikkiriikkinen - juttu positiivista. Siitä on hyvä lähteä purkamaan juttua lisää hyvään suuntaan. Ja ainahan huonon jutun voi kääntää omaksi opiksi ja ojennukseksi seuraavaan samanlaiseen tilanteeseen.

Jos nyt vaikka otan esimerkiksi sen, kun tein tässä syksyn aikana olevaa kyykkyhaastetta. 21 päivän ajan kyykkyjä ja niin, että loppua kohden kyykyt vaan lisääntyivät per päivä. Aloitettiin 50 kappaleesta ja pian oli vuorossa jo 170kpl. Kun 110 oli täynnä niin kone hyytyi. Reidet oli ihan tukossa. Noh alla oli treenit salilla pari päivää taaksepäin ja edellisenä päivänä mäkikävelyä, että mitäs muuta voi oottaa ku että ei mummu jaksanut kyykkäillä. Stoppasin ylpeenä, että 110 jaksoin ja otin puupulikan ja hieroin reisiä sillä ja veri lähti taas kiertämään ja kuonat vissii poistumaan. No hard feelings vaikkei jaksanut kyykkyhaastetta loppuun saakka. Parempi tehdä kuitenkin jotain ja niin, ettei riko paikkoja ja että jaksaa huomennakin tehdä jotain eikä jää sänkyyn vaa makoilemaan ja voihkimaan. Haasteessa tuli tehtyä kuitenkin 920 kyykkyä. Se entinen-minä olis sanonu jo alkumetreillä, ettei haasteeseen kannata osallistua kun ei kuitenkaan pysty vetämään loppuun saakka kaikkea. Mutta nyt tänpäivän-minä sanoo, että kattokaa 920 kyykkyä jaksoin ja ajallisesti 2/3 eli kaksi viikkoa kolmesta. Hyvä minä!


Viime päivinä on ollut pinna hieman tiukalla. Opiskelu on alkanut ja tuo lisästressiä. Lisäksi talvea kohden mennään ja kaikenlaista hankintaa pitäisi tehdä, vähät rahat vaan ei kaikkeen taivu. On tehtävä kipeitä päätöksiä. Monessa kohdassa kahdesta vaihtoehdosta on otettava se pienempi paha, tai sitten vaan tehtävä jotain vastaavaa juttua. Nyt on positiivisuus ollut aika kortilla.

Tämä lisästressi on aiheuttanut vähän huonoa unta ja siten vaikuttaa muuhunkin jaksamiseen ja - noh oikeastaan kaikkeen. Tiuskin ja kiukuttelen kotona, keskittyminen mihinkään tekemiseen kärsii ja kun suunniteltu aikataulu - esimerkiksi nyt opiskelussa - mättää niin tulee lisää paineita. Ja kun paineet kasautuu ja kierre huonoon alkaa, niin tulee paniikki ja haluaisin vain olla yksin ja rauhassa - mies ei aina sitä tajua vaikka koetan selittää.


Olen koettanut iltaisin ennen nukahtamista ajatella että mitä kaikkea kivaa tai hyvää päivän aikana on tapahtunut. Ihan joka ilta en muista listantekoa, mutta kyllä voin sanoa että kun muistan niin uni on ollut vähän parempaa yön aikana. Tässä kohden selkeä oppimisen paikka, sanoisi kuopukseni.

Olen tällä hetkellä taas kerran siinä tilanteessa, että jos en nyt himmaile ja kevennä treenejä - treenit on kulkenu tosi hyvin ja ennätyksiä on tullut melkein joka kerta salilla - niin olen taas kerran ylirasitustilassa. Kolmatta kertaa en sitä tahdo kokea. Niinpä - ensimmäisestä kerrasta en vielä uskonut, piti käydä läpi toiseenkin kertaan. Joskin jälkimmäisellä kerralla rasitustila oli lievempi ja pääsin parin viikon himmailulla, kun ekalla kerralla toipumiseen meni kolmisen kuukautta. Olen tässä pohtinut, että onkohan tällä pimeällä vuodenajalla jokin vaikutus tuohon ylirasitukseen, koska nämä ovat olleet aina syksyllä? Niinpä. Tätä täytyy tutkia. Onkohan muilla samoja kokemuksia? Laittakaapa kommentteja tulemaan.

Koetetaan tehdä päivistä parempia ja positiivisia. Minäkin koetan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii