perjantai 14. lokakuuta 2016

Tykätkää itsestänne ja viekää itsenne liikkumaan

Juu tiedän, että olen ollut aika hiljaa viime aikoina täällä blogin puolella. Ans ku kerron miks.

Noh ... täs ny on ollu kaikenlaista vaa. Klisee. Ei mutta jos totta puhutaan niin on ollut kaikenlaista. Mistähän aloittais? Piti ihan käydä katsomassa, että millonkahan olenkaan kirjoittanut viimeksi ja mitä.


Motiviren 21 päivän kyykkyhaasteeseen todellakin yritin ottaa syyskuussa osaa. Kaksi viikkoa kolmesta meni jotenki, mutta sitten tuli stoppi. Sain tehtyä kyykkyjä 130kpl/päivä, kun päätavoite oli 250kpl/päivä. Reidet oli aivan jumissa ja jotenki muutenkin voimat poissa kyykyistä. Pakaralihakset oli kireellä myös. Nää alko vaikuttaa pikkuhiljaa muihinkin treeneihin. Ei noussu takakyykyt enää samoilla painoilla, eikä etukyykkyjen harjoittelussakaan menty eteenpäin. Loppupelissä laahustin Lahden Hierojakoululle hierontaan. Pakaralihakset on niin jumissa, että sain vahvan suosituksen käydä muutaman kerran tiuhaan siellä uudestaan, jotta saan jumit pienemmiks tai pois. Oma vika, kun taas kerran venyttelyt on unohtunu tehdä. Voi rakkaat lukijat, älkää tehkö samaa virhettä.


Treenit on menny aika hyvin tässä syksyn alulla. Ennätyksiä - ei mitään maailmaa mullistavia - on syntynyt muutamissa jutuissa. Takakyykyn PR 27kg nousi pitkästä aikaa - helmikuulla tänä vuonna vissii tein viimeks. Samoin maastavedon 47kg nous pitkästä aikaa, joskin vain kerran mutta kuitenkin. Lantionostoissa oli aiempi ennätys 17kg ja toistot 3x10, ja nyt PR 19½kg toistot 2x8. Lisäksi t-tankosoutuun sain laittaa 10kg lisäpainoa entisen 7,5kg:n sijaan, ja hauiskäännöt nous 4kg kahvakuulilla 3kiloisten sijaan. Eli olen ihan tyytyväinen itsekin kehitykseen. Motivaatio ja jaksaminen on tavalliseen tapaan olleet suoraan sen mukaisia kuin miten olen saanut unta palloon yöllä. Mutta jotain on pään sisällä tapahtunut. Enää pipo ei oo niin kireellä, kun treenit täytyy siirtää tai muuttaa kevyemmiksi. Morkkista ei oo enää tullu, vaan osaan kohauttaa harteita ja tuumata vaan, että tehhään sitte paremmin kun on jaksamista. Aamuisin kun ei ole huvittanut lähteä salille, niin olen psyykannut itseni lähtemään tietäen että fiilis paranee kun teen edes jotain enkä jää peiton alle nukkumaan. Opetus: tykätkää itsestänne ja viekää itsenne liikkumaan.


Syöminen on myös muuttunut hieman rennompaan suuntaan. Vähän niinku pakostakin, kun ei ole aina oikeen varaa hifistellä kaikkea superhyperterveellisessä muodossa. On tullut syötyä sitä mitä on ja siitä olen koettanut vaan ottaa sen pienimmän pahan. Makeaa en edes pysty syömään kovin paljoa, kun tulee niin huono olo.


Matkani mentaalivalmennuksen alalle on myös alkanut. Ilmoittauduin opiskelemaan psykologian perusopintoja avoimeen yliopistoon. Tämä 25 opintopisteen kokonaisuus kestää vuoden. Sen jälkeen teen uusia suunnitelmia. Ja nyt tässä samalla etsin työkokeilupaikkaa, jossa voisin saada käytännön kokemusta ohjattuna ja/tai kuunteluoppilaana. Vinkkejä tai suoria yhteydenottojakin saa laittaa tulemaan :) .

Aika takkuinen oli tämä opiskelun alku, mutta täytyy myöntää, että TE-toimisto yllätti minut ripeydellään lausunnon antamisen kanssa. Siinä tutkinnassa/käsittelyssä ei sitä pelättyä kuukautta mennytkään - jonka aikana rahansaanti olisi ollut jäissä - vaan sain jo viikon sisällä lausunnon, että opiskeluni on sivutoimista eikä päivärahani maksamiselle ole esteitä. Tähän kyllä tarvittiin muutama lomake ja todistus. Pari hetkeä kului kyllä ennen kuin sain selvää, että mitä liitteitä selvitykseen tarvitaan.


Eikä siinä vielä kaikki - niinku kunnon myyntipuheessakin sanotaan. Meillä on taas - neljän kuukauden tauon jälkeen - kotona kissa. Tyttären kissa on meillä taas hoidossa. Ja vaikkei ihan sellanen sylikissa olekaan, niin on se vaan kivaa kun aamulla keittiössä on kaveri aamupalaa syödessä - mies on aamu-uninen ja syön yleensä yksin - ja kyllä väitän vahvasti että kissan silittäminen alentaa stressiä. Oma kissa - tai kaksikin - hankitaan varmaan vasta vuoden päästä. En tosiaankaan osaa olla ilman kissoja.

Opiskelu verottaa aikaani nyt, mutta koetan aina silloin tällöin raapustaa jotain tänne blogiin myös.

Oikein hyvää syksyä kaikille ja muistakaa ulkoilla ja liikkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii