perjantai 11. marraskuuta 2016

Mummu kokeilee - forecrossin ohjattua tuntia

Viime vuoden syksyllä suoritin oman kuntosalin - Forever Lahti - forecross-peruskurssin ja sain oikeuden treenata forecross-salissa itsekseen tai mennä ohjatuille forecross-tunneille. Tunneille meno on ollut vähän kukkarolle kallista, mutta nyt tuli edullinen salin synttäritarjous ja päätin mennä kokeilemaan.


Siis vihdoinkin uskalsin. Varmaan ensin vuoden päivät jahkailin peruskurssille menoa ja nyt vierähti tosiaan vuosi, että uskalsin ohjatulle tunnille.


Tänään aamulla oli kahdeksalta aloitus. Tunnin treeni oli edessä ja ... Tai otetaanpas vähän pakkia vielä.

Ilmoittauduin siis asiakaspalvelun kautta innoissani heti seuraavalle aamutunnille mitä oli tarjolla. Ja samalla unohdin katsoa, että mikähän on tunnin aihe - onko voimaa vai kestävyyttä vai jotain muuta. Ja kun pari päivää sitten katsoin viikkosuunnitelmaa, niin siellä luki että "painonnosto". Apua! Painonnosto tarkoittaa lajeina rinnallevetoja, maastavetoja ja/tai tempauksia. Ja näistä minulle entuudestaan tuttuja ovat mavet sekä raakatempaukset - jälkimmäiset vain kahvakuulalla tehtyinä. Uutta siis roppakaupalla tiedossa heti alkuun.

Aamulla katsoin sitten fb-sivuilta päivän treenin sisällön tarkemmin, enkä ymmärtänyt kyllä kuin osan siitä. Lyhenteet ovat vielä vähän pimennossa, oli rive, even ja odd. Ja tekniikka olisi .. no sanotaan melkolailla hakusessa kaikissa kohdin. Onneksi oli tiedossa ohjattu tunti eli tekniikkaan saa apuja.


Menin salille hyvissä ajoin ja rauhoittamaan jännittynyttä kroppaa. Venyttelin salin lattialla ja vaan hengittelin rauhallisesti. Sykkeet - huiteli välillä 130 tienoilla vaikken mitään tehnyt - kertoi kyllä, että jännitystä oli vielä. Päätin siis ottaa iisisti tänään. Omaa tahtiin ja kroppaa kuunnellen. Kaikki ovat olleet ensikertalaisia ja kaikki ovat aloittaneet joskus kevyemmin.

Tunti alkoi lämmittelyllä ja jo siinä tuli uusia liikkeitä ja huomasin liikkuvuudessani olevat ongelmakohdat aika äkkiä. Mokomat kireät etureidet ja sillai. Mutta sain uusia hyviä lämmittelyliikkeitä myös, mitkä menee harjoitteluun ja omiin treeneihin mukaan.

Ja sitten tanko - itse otin sen kevyimmän eli 7kg - jolla tehtiin ensin samoja lämmittelyliikkeitä ja sitten aloitettiin rinnallevetojen harjoittelua: raaka rive - rive kyykkyyn - raaka työntö - saksaus 1+1+1+1. Alkuun tein ihan pelkällä 7kg tangolla, mutta kun tekniikka alkoi avautua, niin kokeilin seuraavan 10min aikana - kun tehtiin raaka rive x2 + raaka työntö x1 -komboja omaan tahtiin ja nousevilla painoilla - ensin 7kg + 2x1,25kg, sitten 2x2,5kg tangossa ja lopulta tanko plus viiden kilon painot eli yhteensä 17kg. Ja hokasin työntäessäni sen muutaman kerran suorille käsille, että HEI mähän tein oman ennätyksen! PR raaka työntö on 17kg. Jee!

Tässä vaiheessa jännitys oli vähän jo lieventynyt, mutta silti sykkeet näytti vähän liian suurta lukemaa eli käväs yli 170. Nyt rauhassa, ettei taas mennä ylirasituksen puolelle. Sanoinkin tunnin vetäjälle, että lopussa olevan even/odd treenin vedän vähän kevennettynä. Ja se oli ihan oikea päätös.

Eli tuo even/odd treeni tarkotti sitä, että kokonaisaika oli 10min, mikä jakaantui niin että eka minuutti tehtiin thrustereita 5 ja kun ne oli tehty niin sai levätä lopun alkaneesta minuutista. Seuraavan minuutin aikana tehtiin 30 naruhyppyä + 10 kehonpainokyykkyä, ja loppu minuutista taas lepoa. Ja tätä kahden minuutin jaksoa toistettiin yhteensä viisi kertaa. Joskin minä tein näin: en jatkanut 17kg painolla vaan pelkän 7kg tangon kanssa ja thrustereita 5, lepo, naruhypyt 30 + 5 kehonpainokyykkyä, ja tähän väliin 2min lepoa. Eli tein vain kolme kertaa läpi kierrokset ja ilmakyykkyjä vain puolet.


Mutta se tässä onkin musta just hyvä, kun oman kropan ehdoilla voi mennä ja silti saa tehtyä kaikki loppuun saakka. Vaikka sitten vähän himmaillen.

Oli vähän jätettävä paukkuja kotimatkaan, kun tiedossa oli ylämäkikävelyä kotiin. Viimeset metrit oli jo vähän tuskaisia. Mutta silti olin aivan täpinöissä. Tätä tahtoo lisää. Loppuvuoden voin nyt kokeilla edullisesti näitä ohjattuja tunteja ja sitten teen päätöksen, että jatkanko. Katsotaan.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Eroon paniikista ja muut kuulumiset


Huippaa, korvissa suhisee, sydän jyskyttää ja tekee mieli paeta tilanteesta/paikasta pois. Tuttua? Minulle on ollut jo jonkin aikaa ja on vieläkin joissain tilanteissa ja paikoissa.

Olen aina ollut, aivan lapsesta saakka, kova jännittämään kaikkea uutta. Mutta jotenkin olen pakon edessä aina selvinnyt tilanteista ilman ensiapua tai ilman pakenemista. Koulussa esitelmien esitykset ovat hämärän peitossa, koska jännitykseltäni en niistä paljoa muista. Muistan niistä oikeastaan vain suun kuivumisen, punastumisen tunteen ja minua tuijottavat luokkakavereiden silmät.


Jännityksen määrä on ollut suoraan niin suuri kuin miten paljon aikaa mulla on ollut odottaa omaa esilläolovuoroani. Mikäli olen saanut spontaanisti tehdä esityksen tai saanut suorittaa sen ensimmäisenä, yleensä omasta mielestä kaikki on mennyt paremmin.

Palaute on ollut kuitenkin toinen. Ei minusta ole kuulemma näkynyt ulospäin jännittäminen. Olen ollut varma ja hyvä esittäjä. Miksi minusta sitten aina vaan on tuntunut pahalta?


Jännitys ja siitä yli pääseminen suorittamaan oma tehtävä on ollut sitä epämukavuusalueelle menemistä. Olen kyllä ihmetellyt miten sitten liikunnassa taas oikeastaan nautin siitä, että pääsen epämukavuusalueelle ja onnistun tekemään jopa omia ennätyksiä.

Työttömänä ollessani nyt on kotoa ulos liikkuminen vähentynyt selvästi. Ja kun ei käy oikein missään, niin piirit kapenee melko pian. Minulla se on johtanut jopa lähtemisen välttelyyn saakka. Keksin syitä miksei ole pakko lähteä tai siirrän lähtemistä tai olen jopa fyysisesti sairastunutkin pelkästä ajatuksesta, että ihmisten sekaan pitäisi mennä. Erityisherkkyyteni on vain hieman lisännyt paniikkia ja tilanteiden vatvomista.


Suivaannuin tästä ja päätin, että loppu tästä on tultava! En ole ihan niin arka ja introvertti, että ihan mökkihöperöksi alkaisin. Paniikin siedätyshoito - omahoito - aloitettiin mieheni kanssa. Ja se tarkoitti sitä, että kengät vaan jalkaan ja ulos kadulle kävelemään.

Ennen kuin tein tuon päätöksen, niin kuuntelin Hannu Pirilän muutaman - ilmaisen - verkkovalmennuksen sekä luin Mielenterveystalo.fi:n Paniikin omahoito sivuja. Näistä sain varmuutta ja vahvistusta, että pärjään kyllä ja saan vaivaani kyllä avun. Jos en omahoidolla onnistu niin menisin sitten lääkärin pakeille.

Nyt ollaan käyty melko rauhalliseen aikaan aamupäivällä tuolla kaupungilla kävelyllä, kun en ole vielä liian kuormittunut - äänistä, valoista, ihmisvilinästä, hajuista - enkä väsynyt. Toistaiseksi on kaikki sujunut ihan hyvin. Olen jopa parissa kaupassa päässyt käymään. Suuret marketit, ruuhka-aikaan ja yksin ovat vielä kyllä aika kaukana tavoitteena. Mutta kyllä minä joskus siihenkin pystyn. Jos on tarvetta.


Baby steps mennään eli otan tavoitteita hyvin pienin askelin ja koetan joka kerta lähtiessä käydä läpi vain ja ainoastaan niitä onnistumisen hetkiä.


Psykologian lukeminen on myös edistynyt ja saattaa olla mahdollista, että saan itse itsellenikin apuja sieltä luettua. Myös kiitollisuuspäiväkirja on ollut iltaisin käytössä ja aina vaan hyväksi havaittuna. Nukkuminen on ollut parempaa.

Treenit on nyt pt:n kanssa katkolla, treenaan itsekseni jo saamillani ohjeilla. On hieman tiukkaa rahallisesti, sekä pidän nyt ensin itsestäni huolta tämän paniikkihäiriön kanssa ja nukkumisen parantamiseksikin, ja katsotaan sitten myöhemmin mitä keksitään jatkoon. Kokeilen varmaan taas jotain uuttakin liikuntajuttua tässä lähiaikoina. Ai mitäkö? Enpäs kerro vielä. Palataan asiaan.