keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Hölläämisen vaikeus



Nettivalmennus Alku on edennyt jo viisi kokonaista viikkoa. Saldona on painonpudotusta -1,4kg ja kehonkoostumus on muuttunut niin, että nimenomaan rasvaa on poistunut kropasta. Tästä olen erittäin tyytyväinen.

Olen vähän sellanen malttamaton tyyppi. Tiedän, ettei paino putoa kovin helposti kun tavoitepainoon ei ole enää montaa kiloa matkaa. Mutta kun voisihan se nyt jo olla tässä ja nyt, eikö vaan? Tai vaikka eilen?

Nyt kun ruokavalio on varmaankin - en punnitse ruokaa enkä taulukoi sitä mihinkään kalorilaskuriin - miinuskaloreilla vähän, niin kovan treenin tekeminen on haasteellista. Muistutuksena valmennuksen sivuilta löysin tämän:

Pitkän tähtäimen pysyvä kehitys 
on aina parempi, 
kuin pikavoitto
oman terveyden kustannuksella.


Tämän kun muistaisikin aina, kun tuntuu kivalta treenata kovaa ja usein ja vähän nipistää ruuasta ja vaikka unesta tai kehonhuollosta. Niinpä. Tuloksia ei vaan sillä konstilla synny. Kokeiltu on. Been there, done that. Parit ylirasitustilat on kärsitty. Ekalla kerralla meni muutama kuukausi toipuessa, ja toisella kerralla muutama viikko. Sitten vasta opin hölläämään ja kuuntelemaan oikeasti kroppaa. Mutta vielä kun saisi mielenkin mukaan tähän, eli että ei niin paljoa kismittäisi ja sapettaisi väliin jäävät treenit tai kävelyköpöttelyt sykkeellä 98 tai venyttelyt. Mä vaan tykkään niin paljon enemmän treenata niin, että hengästyy ja tulee hiki ja että mennään ennätyksille saakka. Voi vitsi sitä adrenaliinin määrää silloin! Ja minkä motivaation se antaakaan jatkaa eteenpäin. 

Voi kertokaa rakkaat lukijat, että millä olette saaneet itsenne tykkäämään hitaasta liikehdinnästä, levosta ja venyttelystä? Mikä motivoi teitä tekemään sellaista kovan treenin vastapainoksi? Missä kaupassa myydään malttia? 

Tässä on minulla aivan selkeä kehityskohde, tiedän sen mutta .. hmm. Nii. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii