tiistai 11. huhtikuuta 2017

Ei ollut mitään oireita enää mutta kroppa ei ollutkaan vielä treenikunnossa

Tää on mulle malttamattomalle vähän vielä mysteeri, että kun on sairastanut flunssaa ja odottanut sen pari oireetonta päivää niin kroppa ei olekaan välttämättä vielä treenikunnossa. Täh?


Tuon viikko sitten olleen flunssan sairastin kuten ennenkin eli yhden päivän tukkonen olo, toisena päivänä vuoti nenä ihan solkenaan ja päätä vähän jomotti ja se oli sitten siinä. Kuume ei noussut eikä tullut mitään jälkitauteja tai pitkittymisiä. Nämä oli lauantain ja sunnuntain kuviota. Maanantain pidin ihan täyslepoa vielä ja tiistaina olo oli tosi normaali.

Kun olo oli sellanen että jaksaa kevyttä treeniä, niin ajattelinkin vetää kotona - jossa jotenkin maltan tehdä sen kevyen treenin - puolen tunnin kevytversion treeni 2:sta: ilmakyykkyjä, maveja suorin jaloin kahvakuulan kanssa ja metconin päälle. Lämppärinä tein alle dynaamisia venyttelyjä. Vähän hikeä pukkas mutta olo oli ihan ok.

Seuraavana aamuna tuntui vähän lihaksissa ja hermostossa, mutta lähdin mieheni kanssa kävelylle. Tehtiin sellanen lyhyt ja kevyt käyskentely lähimaastossa. Mutta olo ei ollut todellakaan normaali. Lepäilin lopun päivää ja pakkasin repun aamuksi salille lähtöä varten - aika optimistinen olin lähdön suhteen, mutta päätin kuitenkin katsoa aamulla oloa ja kuunnella kropan viestejä.

Kun kello soi 5.50 niin tovin pohdin, että onko lähtö mahdollinen vai ei. Pää sanoi, että nyt on mentävä ja treeniä ei jätetä väliin, mutta kropalta tuli toisenlaista viestiä. Kamppailin morkkiksen kanssa. Mutta lopulta kroppa voitti. Ja hyvä niin.

Jäin sänkyyn loikoilemaan ja nukahdinkin uudestaan. Nukuin pari tuntia ja kun nousin niin olo oli kuin olisin valvonut koko yön. Ja muistinkin nähneeni painajaisia, että joku yritti murtautua meille. Fyysisesti ihan tärisin. Ajattelin veren sokereiden olevan alhaalla ja varmaan olisiko nestevajettakin. Eli juomaan vettä ensin ja sitten syömään jotain. Mutta kun olo ei niillä kohentunutkaan, niin sitten se iski ja kuin halolla päähän. Ei kai taas?! Ei kai kroppa taas vedä ylikierroksilla ylirasitustilassa?

Olin jo aivan maani myynyt siinä vaiheessa. Päässä takoi vain, että tästä tuleekin pitkä treenitauko nyt. Viimeksi kesti toista viikkoa - 1,5 vuotta sitten - että pääsin edes vähän kävelylle ulos, kun ei vaan tosiaan jaksanut muuta kuin vähän syödä, nukkua ja vähän olla liikkeellä sisällä.

Nyt tein heti päätöksen siitä, että täyslepo jatkuu vielä. Ja olin tosi tyytyväinen, etten lähtenyt salille. Tilanne voisi olla aivan toinen tällä hetkellä. Sen torstain lepäsin ja perjantainkin. Sitten alkoi tulla tylsää, ja siitä tiesin että nyt taidan vasta oikeasti olla parantunut nuhasta.


Lauantaina oli tosi hieno aurinkoinen keli ja käytiin mieheni kanssa kävelyllä. Ulkoilma teki tosi hyvää. Sen jälkeen siivottiin koko kämppä ja loputkin talvijutut poistuivat sisustuksesta. Polkupyörätkin otettiin talviteloilta - odottavat vielä huoltoa. Ja olo oli hyvä.

Katsoin valmiiksi pakattua reppua ja ajattelin, että nyt seuraavana aamuna lähden salille. Mutta samalla päätin, että katson vasta salilla miten kovan treenin teen. Fiiliksen ja jaksamisen mukaan.

Aamulla olin tosi pirteä ja energinen. Kävelin salille ja joo, päätin kokeilla liikkeet varovasti ja jos potkua riittää niin sitten mennään kovempaa. Ja hyvä treenistä tuli. Pari uutta ennätystä tuli ja siis lisälepo oli ollut aivan paikallaan.


Nyt PR penkkipunnerruksessa on 20kg 3*3 toistoa, ja vähän jäi vielä potkua parantamiseenkin. Katsotaan sitä sitten joskus ensi viikolla. T-tangossa oli myös vähän enemmän painoa nostettavana. Kyllä oli hyvä fiilis.

Eli ei ole aina sanottu, että kroppa olisi ihan ok treeneihin menoon vaikkei oireita tunnukaan. Flunssan tai minkä tahansa kroppaa rasittavan sairastamisen jälkeen on otettava maltilla - olen minäkin paras puhuja - ja kuunneltava kropan viestejä.

Nyt onkin sitten seuraava hermostoa lepuuttava kevyt viikko treeneissä. Ja se alkaa parin päivän päästä hieronnalla. Aa että.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Julkaisen kommentit kun olen ne ensin lukaissut läpi.
terveisin Pii